Vasta aikuisena olen ymmärtänyt Suomen ja erityisesti kotiseutuni luonnon arvon ja ainutkertaisuuden. Toivottavasti en liian myöhään ehtiäkseni vielä nauttia siitä, tuleville sukupolville se voi olla jo myöhäistä, jos välinpitämättömyys, ahneus ja typeryys jatkuu.

Ohessa linkki Reijo Heikkisen Ärjän hakkuita koskevaan kirjoitukseen.

http://www.reijoheikkinen.fi/arjansaaren-metsanhakkuut-tammi-helmikuussa-2016/

Helsingin ja Lapin hiihtokeskusten välissä on pitkä pätkä hienoa Suomea, joka monelta jää kokematta. Siellä on maailmalta piilossa monta ihanaa paikkaa, etsikää oma paikkanne ja nauttikaa. Ilman 11 tunnin lentoa.

Minust’ oli kuin olisi soudettu         

Minust’ oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt’ ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui -
ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkahan kiipi -
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.

Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.

Eino Leino

Jennin kirjoitus sai minut myös pohdiskelemaan eilistä kokemustani lipaskerääjänä. Eilen vietettiin lapsen oikeuksien päivää, joten olin lipaskerääjänä Helsingin keskustassa. Joskus olen suunnitellut SPR:n lipaskerääjäksi ilmoittautumista, mutta aina se on jäänyt vain hataraksi ajatukseksi. Nyt pääsin keräystä sitten kokeilemaan ja kokemus oli mielenkiintoinen. Seisoimme Helsingin kalleimpien liikkeiden läheisyydessä ja siinä seistessä tein monenlaisia osittain yllättäviäkin havaintoja. Tunteet ja ajatukset vaihtelivat turhautumisesta liikutukseen. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka moni suomalainen vältteli katsekontaktia tai hymyn kohdatessaan kurtisti otsaansa entisestään. Useat yrittivät vaivihkaa silmäkulmastaan katsoa liiveistämme, mitä tai ketä edustamme. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin silmiin pistävän useat. Useimmiten turistit katsoivat rohkeasti, mikä järjestö on kyseessä, hymyilivät ja jatkoivat matkaansa. En veloittanut keräysliivin katsomisesta tai hymystä mitään. Lahjoittaminen on vapaaehtoista, kuten myös se, päättääkö itse vastata hymyyn hymyllä vai ei, mutta hymy kun ei maksa mitään, niin miksi sitä säästelisi. Liikuttavin kohtaaminen oli pienen pojan kanssa, joka tiputti lippaaseen äidiltään saamansa kolikon, nosti katseensa minuun, katsoi suoraan silmiin isoilla sinisillä silmillään ja hymyili. Eihän lannisteta tuota hymyä.

"Hymy ei maksa mitään 
mutta se antaa paljon 
se rikastuttaa häntä joka sen saa 
mutta ei antajaankaan köyhäksi tee
se kestää vain hetken 
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti 
kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen 
että tulisi toimeen ilman sitä 
eikä kukaan niin köyhä 
ettei se voisi häntä rikastuttaa 

Hymy luo onnea kotiin 
hyvää tahtoa liike-elämään 
se on ystävyyden tunnus 
se tuo levon väsyneille 
ilon lannistuneille 
ja auringonpaisteen murheellisille 
ja se on luonnon paras vastamyrkky 
kaikkiin huoliin 
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa 
kerjätä, lainata tai varastaa 
sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa 
ellei sitä lahjoita pois 
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilemään 
hymyile sinä heille 
sillä kukaan ei niin suuresti tarvitse hymyä 
kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä."

Rauhallista viikonloppua!

Olen luultavasti tehnyt kaikki mahdolliset virheet, jotka blogin pitäjä voi tehdä. En kuitenkaan aloittanut tätä blogia aikoinaan saavuttaakseni rahaa, mainetta tai palkintoja enkä edes halua käyttää sanaa blogi vaan puhun mieluummin kirjoittamisesta. En vietä aikaani luomassa täydellistä illuusiota kameran linssin kautta. Aloitin kirjoittamisen, koska minusta tuntui, että kaikki maailman murheet kulkivat raskaina harteillani ja kirjoittaminen tuntui sopivalta tavalta kanavoida ajatuksiani mieltäni painavista maailman epäkohdista. Jos joku jaksaa kirjoitukseni lukea, se ilahduttaa minua. En kuitenkaan voisi suoltaa jatkuvalla syötöllä pintaraapaisukirjoituksia, joissa menee faktat ja fiktiot välillä sekaisin, vain pitääkseni lukijoiden mielenkiintoa yllä. Kevyemmissä aiheissa, kuten muoti, ruoka ja sisustus, syvällinen pohdinta ja taustatutkimus tuskin ovat aina kovin tarpeellisia tai edes järkevää ajankäyttöä, mutta tunteita ja mielipiteitä herättäviä aiheita käsittellessä kirjoittajalla on mielestäni edes jonkinlainen vastuu perehtyä aiheeseen. Argumentoimattomat mielipiteet ovat vain ongelmajätettä tällä muutenkin roskaan hukkuvalla maapallolla. Kirjoituksella tulee olla jotain muutakin arvoa kuin shokkiarvoa, muutaman kerran olen lukenut esimerkiksi Image -lehden blogin kirjoituksia järkyttyneenä niiden heikkolaatuisuudesta. Korvapuustireseptillä ruokablogissa on huomattavasti enemmän arvoa kuin egon mielipiteillä, jotka on tarkoituksella muotoiltu ja kohdistettu loukkaamaan. Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.

Muutama asia on saanut minut aina näkemään hieman punaista. Epäoikeudenmukaisuus ja siihen liittyvä välinpitämättömyys ovat tuon listan kärjessä. Nyt minusta on ehkä tuntunut, että olen kirjoittamisen kautta saanut kanavoitua osan maailmantuskasta pois omilta harteiltani enkä siksi ole kokennut tulenpolttavaa tarvetta kirjoittaa yhtään mistään. Tämän vuoksi tuskin voisin koskaan kirjoittaa työkseni, koska en voi kirjoittaa ilman inspiraatiota. Välillä tulen lukeneeksi artikkeleita, joista paistaa läpi sieluttomuus. Kirjoittajalla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa aiheesta, mutta palstatila täytyy täyttää. Minä jätän asiat mieluummin tekemättä kuin teen ne vasemmalla kädellä. Jos se vaatii puolen vuoden taukoa niin sitten sellainen tauko täytyy pitää. Samoin kun en voi kutoa mattojakaan ilman inspiraatiota.

Uusi kudontahuoneeni valmistui keväällä ja sain tuoda uudet puuni sinne. Kokoamiseen ja loimen laittoon meni muutama tunti, mutta onneksi oli ystävällinen ammattilainen Hakunilan käsityökeskuksesta auttamassa.

Mattojen värimaailman suhteen kesä on ollut todella inspiroiva. Ilmeisesti kesä on ollut joidenkin mielestä huono, kylmä ja sateinen, mutta minä olen nähnyt, miten luonto on kukoistanut tänä kesänä toisin kuin muutamana edellisenä ja se kertoo minusta sen, että sää on ollut Suomen ilmastolle juuri oikea. Sitä paitsi etelässä ainakin sateet ovat tulleet öisin ja minua on se jopa harmittanut, sillä omien sääntöjeni mukaan saan kutoa kesällä mattoja vain huonolla säällä. Ja tänä kesänä en ole päässyt kutomaan montakaan kertaa.

Kuvista ainakin voisi päätellä, että kesä on ollut oikein mukava. :)

Marjastajia on ollut liikkeellä paljon tänä kesänä.

Vuokatin erämailla.

Lapsuuden maisemissa Kainuun merellä.

7-vuotiaan kalamiehen saalis. Mummi paistoi saaliin ja kalamies itse söi.

Etuoven kukka-amppeliin oli pieni lintu tehnyt pesän lomareissumme aikana kesäkuussa. Orvokit siinä vähän nuupahti ajan kanssa kun ei toisten kotia oikein voi kastella. Kun sisko perheineen tuli kylään volyymitaso nousi ilmeisesti sen verran, että emo päätti nyt olevan koko pesueen aika lentää pesästä. :D

Kantarelleja on kerätty juhannuksesta asti. Viimeksi eilen.

Asun luonnon keskellä, joten olen päässyt seuraamaan luonnonkukkien väriloistoa ja olen nähnyt kukkia, joita en ole aikaisempina kesinä nähnyt alueella. Luonto osaa yhdistää oikeat värit toisiinsa kerrassaan taidokkaasti. Kukkia katsellessani sormet ovat syyhynneet päästä etsimään matonkuteita oikeiden väriyhdistelmien saavuttamiseksi. (Onneksi voin kuitenkin repiä matonkuteita ulkona, vaikka ei olekaan ollut riittävästi sadekelejä kudontaa ajatellen).

Vuosi sitten olin soveltuvuustesteissä, jotka mittasivat muun muassa luovuutta. En keksinyt riittävän monta käyttötapaa piippurassille ja klemmarille paineen alla määräajassa. Muilla alueilla pärjäsin verrokkiryhmääni paremmin, mutta luovuuteni ei testin mukaan sinne yltänyt. Minua tuo luovuustesti lähinnä nauratti. Voiko luovuutta oikeasti mitata? Ei mielestäni. Useilla ihmisillä luovuus on testeiltä piilossa, koska moderni elämäntyyli ei sitä pääse ruokkimaan tai jopa tukahduttaa sen, ellei itse ota luovuutta sarvista ja ja ala luomaan.

"Jos haluat oppia jotain, lue siitä, jos haluat ymmärtää jotakin, kirjoita siitä, jos haluat tulla mestariksi jossakin, opeta sitä."

- Yogi Bhajan

Erityisen mieluisaa minulle on eri väriyhdistelmien suunnittelu. Toistaiseksi kun olen saanut värittää vain exceliä töissä. Olenkin kehittynyt siinä aika hyväksi. ;) Luovaa puolta voi siis ylläpitää myös excelin kanssa.

Monimutkainen laji on tuo kudonta. Ennen kuin pääsee kutomaan pitää luoda loimet ja laittaa ne puihin. Kudontasanasto on myös aivan oma juttunsa. Aikoinaan aloin opettelemaan astangan asanoita sanskriitistä siirtokirjoitettuna, mutta ei niistä ole monta vuosien aikana mieleen jäänyt. Toivottavasti kudontasanasto jäisi mieleen vähän paremmin. Yksi noin kolmesta jo osaamastani termistä on niisiminen, alussa luulin vuoron perään kyseessä olevan liisiminen tai tiisiminen, kunnes kuukkeli paljasti, että kyseessä on niisiminen. Niisintä tarkoittaa loimien pujottamista lävitse niisistä, jotka kudottaessa poljinten ohjauksesta muodostavat viriön.

Matonkudonnassa on ihan oma ala-kulttuurinsa. Kutojien keski-ikä on, kuten olettaa saattaa, ei ihan matala. Itse viihdyn vanhempienkin ihmisten seurassa, minusta on hienoa viettää aikaa eri-ikäisten ihmisten kanssa. Sitä paitsi nämä 10-30 vuotta kudontaa harrastaneet rouvat ovat melkoisia apuopettajia. Erityisesti yksin eläville senioreille kudonta ja käsityökeskukset ovat hyvä tapa pitää yllä sosiaalista elämää, vaikka matonkudonta ei enää olisi se tärkein asia, niin on kiva juoda kahvia ja seurustella kanssakutojien kanssa. 

Toivottavasti suomalaiset käsityöperinteet ja niiden opetus eivät ole katoamassa. Käsityökeskuksia lakkautetaan ja kansalaisopiston ryhmänikin tulevaisuus on nyt hieman vaakalaudalla. Vuokrasopimus nykyisessä mörskässä on päättymässä ja uusista tiloista ei ole tietoa. Varulta ostaa täräytin kuvassa olevat kangaspuut käsityökeskuksesta pois uusien tilalta, joten omalta osaltani tulen tulevaisuudessakin ylläpitämään suomalaista käsityöperinnettä, jos ei muuten niin Kankaankutojan opas apunani. Kunhan tuleva kudontahuone on remontoitu ja saan tuoda puut sinne niin pääsen kunnolla kutomaan.

Aamullakin piti heti herättyä sännätä kutomaan Södikseen. Taitaa olla jo kevättä rinnassa värien perusteella. Metrin verran tuli tehtyä tänään ja huomenna taas heti aamusta tekemään toinen mokoma.

Kyseessä ei ole mikään uusi kirja. Ensimmäinen osa on julkaistu vuonna 1999 ja käsittelee ihmiselle henkilökohtaisia aiheita keskittyen lähinnä yksilön elämässään kohtaamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Vuonna 1999 minä valmistuin ylioppilaaksi enkä todellakaan ollut kiinnostunut mistään näin syvällisestä. Toinen osa julkaistiin heti perään vuonna 2000 ja se käsittelee enemmän geopoliittisia ja metafyysisiä asioita, joita maapallo tällä hetkellä kohtaa. Vuonna 2000 olin jo juhlimassa haalaribileissä Tampereella. Kolmas osa julkaistiin vuonna 2002 ja tämä osa käsittelee universaaleja totuuksia sekä sielun kohtaamia haasteita ja mahdollisuuksia. Vuonna 2002 puolestaan nautin opiskelijaelämän riennoista Italiassa. Eipä siis ihme, että ilmestymisvuosinaan nämä kirjat eivät ole tarttuneet käteeni. Walschilta on tämän jälkeen tullut muitakin kirjoja. Netistä olen lukenut myös hänen muita kanavointejaan. Tai siis kanavointejahan nämäkin kirjat ovat, joten filosofisesti on hieman hankalaa sanoa, kuka kirjat on kirjoittanut, mutta fyysisesti kirjat ovat lähtöisin Walschin kädestä.

Suomenkielisten painosten saaminen osoittautui mahdottomaksi, koska ne ovat loppuneet kaikkialta, joten tilasin samalla koko sarjan englanninkielisenä. Olen nyt ensimmäisen osan puolivälissä ja lukeminen on hiukan hidasta, sillä kyseessä ei ole ihan Harlequin -sarja. Alku tuntui hieman jopa raskaalta, mutta sitten lähti vauhtiin. Nyt olen kohdassa, jossa Neale on esittänyt jumalalle pitkän listan kysymyksiä, joista käydään dialogia. Kirja on kerrassaan mainio. Parasta mielestäni on myös se, että kirjassa käsitellään hyvin paljon asioita, joita olen itsekin pohtinut ja vastauksia, jotka vastaavat johtopäätöksiä, joihin olen itsekin pohdinnoissani tullut. En ole siis aivan hukassa. Kyseessä on ehkä inspiroivin koskaan lukemani kirja, huumorilla maustettuna. Kevyttä kenttälounasta nämä kirjat eivät ole, joten hieman omaa mielenkiintoa aiheeseen vaaditaan.

"For those with an open mind, a limitless curiosity, and a sincere desire to seek the truth, this book is stunning."

Nealen taustoista voisin kertoa myös hieman, mikäli jo tässä vaiheessa pidätte häntä aivan huru-ukkona. Tässä kuvaus suomenkielisen painoksen ensimmäisestä osasta.

"Seitsemän vuotta sitten amerikkalaisen Neale Donald Walschin elämä oli aallonpohjassa. Hänen ihmissuhteensa eivät toimineet, hänen terveytensä oli heikko ja hän oli saanut potkut työstään. Eräänä yönä tämä vihainen ja turhautunut mies ryhtyi kirjoittamaan kirjettä Jumalalle ja hämmästyksekseen hän alkoi saada vastauksia.
Kolmen vuoden ajan Walsch kävi keskusteluja Jumalan kanssa monenlaisista aiheista, jotka vaihtelivat ihmissuhteista, synnistä ja seksistä maailman tilaan ja Jumalan olemukseen. Sitten Walsch julkaisi keskustelunsa kirjana, joka Yhdysvaltojen menestyksen jälkeen nousi yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyksi kansainväliseksi bestselleriksi.

"Herkeämättä olet minua anellut näyttäytymään, selittämään itseni, paljastamaan itseni.
Tässä minä nyt teen sen, niin suoraan ettet mitenkään voi ymmärtää minua väärin, niin yksinkertaisella kielellä ettet mene sekaisin, niin tavallisin termein ettet hämmenny sanaviidakosta."

"Ensimmäinen laki on, että jokainen voi olla, tehdä ja saada kaiken mitä voi kuvitella. Toinen laki on, että jokainen vetää puoleensa sitä mitä pelkää."

Neale Donald Walsch perusti yhdessä samoin ajattelevien kanssa maailmanlaajuisen yhdistyksen Humanity's Team, jonka perusperiaate on Olemme kaikki yhtä. Humanity's Team Finland ry. aloitti toimintansa Suomessa 2010. Lainaus yhdistyksen sivuilta. www.humanitysteamfinland.net 

"Monesti koemme elämämme taisteluksi, josta pitää "selvitä". Tunnemme olevamme kaikista ja kaikesta erillään. Kannamme mukanamme monia uskomuksia, ja pidämme niistä kiinni kynsin ja hampain. Jos uskaltaisimme kysyä ja vastata rehellisesti itseltämme: Toimiiko tämä uskomus? Onko tämä hyväksi? Tuoko tämä asia rakkautta elämääni...? vastaus olisi monesti ei.

Uskomukset ja pinttyneet ajatusmallit Luojasta, elämästä ja toisistamme luovat kärsimystä, uutta ei mahdu tilalle.

Meillä on voima muuttaa elämämme. On tullut aika löytää unohduksissa ollut tietomme ja muuttaa elämä sellaiseksi kuin mitä se todella on, pyhä, ikuinen ja rakkauden täyttämä."

En tiedä, rikonko nyt tekijänoikeuslakeja kirjoittamalla kirjasta tähän suoria lainauksia, mutta haluan antaa tässä muutamia maistiaisia, jos nämä puhuttelevat niin voit lukea lisää Nealen kirjoista. Syy, miksi haluan tästä kirjoittaa on se, että kyseessä on asia, josta useat ovat nykyään kiinnostuneita, mutta kaikki eivät uskalla puhua kiinnostuksestaan edes lähimmille ystävilleen pelätessään tulevansa leimatuksi. Minua tällainen leimaus ei haittaa, olen erittäin mielelläni hörhö ja hihhuli, jos se tekee minut onnelliseksi eikä aiheuta vahinkoa kenellekään. Kirjan luonteen huomioonottaen uskon ettei Neale pahastuisi lainauksistani. Pahoittelen englanninkielisiä lainauksia, mutta en halua ottaa käännösvirheiden riskiä.

Ensimmäisenä otan esiin lainauksen maapallon ongelmista. Usein kysytään, miksi jumala antaa pahojen asioiden tapahtua. Jumala ei tee pahoja asioita, vaan me ihmiset, me itse mahdollistamme nämä asiat joko itse suoralla toiminnallamme tai antamalla niiden tapahtua. Toisin sanoen, mitä teemme vääryyden edessä, kauhistelemmeko vai toimimmeko, jotta vääryyttä ei tapahtuisi? Myöhemmin käsitellään muun muassa raamatun alkuperää.

- Are you saying the world will always have problems? Are you saying that you actually want it that way? (N)

- I am saying that the world exists the way it exists - just like a snowflake exists the way it exists - quite by design. You have created it that way - just as you have created your life exactly as it is. I want what you want. The day you really want an end to hunger, there will be no hunger. I have given you all the resources with which to do that. You have all the tools with which to make that choice. You have not made it. Not because you cannot make it. The world could end world hunger tomorrow. You choose not to make it. You claim there are good reasons that 40 000 people a day must die of hunger. There are no good reasons. Yet at a time when you say you can do nothing to stop 40 000 people a day from dying of hunger, you bring 50 000 people a day into your world to begin a new life. And this you call love. This you call God's plan. It is a plan which totally lacks logic or reason, to say nothing of compassion. (G)

- I am showing you in stark terms that the world exists the way it exists because you have chosen for it to. You are systematically destroying your own environment, then pointing to so-called natural disasters as evidence of God's cruel hoax on yourself, and it is your ways which are cruel. (G)

- Nothing, nothing is more gentle than Nature. And nothing, nothing has been more cruel to Nature than man. Yet you step aside from all involvement in this: deny all responsibility. It is not your fault, you say, and in this you are right. It is not a question of fault, it is a matter of choice. (G)

- You can choose to end the destruction of your rain forest tomorrow. You can similarly end all war tomorrow. Yet if you can not all agree on something basically simple as ending the killing of each other, how can you call upon the heavens with shaking fist to put your life in order? (G)

- I will do nothing for you that you will not do for your Self. That is the law and the prophets. (G)

- Not to decide is to decide. (G)

- You say "hold to your values" at the same time you say our values are all wrong. Help me with this. (N)

- I have not said your values are wrong. But neither are they right. They are simply judgements. Assessments. Decisions. For the most part, they are decisions made not by you, but by someone else. Your parents, perhaps. Your religion. Your teachers, historians, politicians. Very few of the value judgements you have incorporated into your truth are judgements you, yourself, have made based on your own experience. Yet, experience is what you came here for - and out of your experience were you to create yourself. You have created yourself out of the experience of others. (G)

- If there was such a thing as a sin, this would be it: allow yourself to become what you are because of the experience of others. (G)

- Yet its seems so... presumptuous.. to simply sit down and dialogue with You this way - much less to imagine that You - God - are responding - I mean, this is crazy. (N)

- I see. The authors of the Bible were all sane, but you are crazy. (G)

- The Bible writers were witnesses to the life of Christ, and faithfully recorded what they heard and saw. (N)

- Correction. Most of the new testament writers never met or saw Jesus in their lives. They lived many years after Jesus left the Earth. They wouldn't have known Jesus of Nazareth if they walked into him on the street. (G)

- But... (N)

- The Bible writers were great believers and great historians. They took the stories which had been passed down to them and their friends by others - elders - from elder to elder, until finally a written record was made. And not everything of the Bible authors was included in the final document. (G)

- Already "churches" had sprung up around the teachings of Jesus and as it happens whenever and wherever people gather in groups around an powerful idea, there were certain individuals within these churches, or enclaves, who determined what parts of the Jesus Story were going to be told - and how. This process of selecting and editing continued throughout the gathering, writing, and publishing of the gospels, an the Bible. (G)

- Even several centuries after the original scriptures were committed to writing, a High Council of the church determined yet one more time which doctrines and truths were to included in the then-official Bible - and which would be "unhealhty" and "premature" to reveal to the masses. (G)

- And there have been other holy scriptures as well - each placed in writing in moments of inspiration by otherwise ordinary men, none of whom were any more crazy than you. (G)

- Which brings me to another question. Why don't you fix the world, instead of allowing it to go to hell? (N)

- Why don't you? (G)

- I don't have the power. (N)

- Nonsense. You've the power and the ability right now to end world hunger this minute, to cure diseases this instant. What if I told you your own medical profession holds back cures, refuses to approve alternative medicines and procedures because they threaten the very structure of the "healing" profession? What if I told you that the government of the world do not want to end world hunger? Would you believe me? (G)

- I'd have hard time with that. I know that's the populist view but I can't believe it's actually true. No doctor wants to deny a cure. No countryman wants to see his people die. (N)

- No individual doctor, that's true. But doctoring and politicking have become institutionalized, and it's the institutions that fight these things, sometimes very subtly, sometimes even unwittingly, but inevitably.. because to those institutions it's a matter of survival. And so to give you just one very simple and obvious example, doctors in the West deny the healing efficacies of doctors in the East because to accept them, to admit that certain alternate modalities might just provide some healing, would be to tear at the very fabric of the institution as it has structured itself. This is not malevolent, yet it is insidious. The profession doesn't do it because it's evil. It does it because it is scared. All attack is a call for help. (G)

- I read that in A Course in Miracles. (N)

- I put it there. (G)

- Boy, you have an answer for everything. (N)

Lopuksi vielä yksi kohta, jossa keskustellaan sielun tehtävästä ja joka erityisen hyvin kuvaa nykypäivän polarisoitunutta maailmaamme. Erityisesti minulla tulee tästä mieleen suosikkipoliitikkoni, eräs naispuolinen ministerimme, jonka toimenkuvaan kuuluu jatkuva tuomitseminen, ja hän tekee sitä Jumalan nimissä. Mietinpä vain, mitä mieltä jumala tästä kaikesta olisi. Kirjassa käsitellään myös tätä aihetta.

"The job of the soul, of course, is to cause us to choose the grandeur - to select the best of Who You Are - without condemning that which you do not select. This is a big task, taking many lifetimes, for you are not to rush to judgement, to call a thing "wrong" or "bad" or "not enough", rather than bless what you do not choose. You do more than condemn - you actually seek to do harm to what you do not choose. You seek to destroy it. If there is a person, place or thing you do not agree, you attack it. If there is a religion that goes against yours, you make it wrong, if there is a thought that contradicts yours, you ridicule it. If there is an idea other than yours, you reject it. In this you err, for you create only a half a universe. And you cannot even understand your half when you have rejected out of hand the other."

Tekstien irrottaminen kontekstistaan on aina hieman riskaabelia, mutta luotan siihen, että jos olet jaksanut lukea tänne asti, olet jo sen verran valveutunut ettet ota näitä absoluuttisina asioina, vaan ymmärrät tekstien olevan osa laajempaa kokonaisuutta.

Nealen kirjojen ei ole varmaankaan tarkoitus yrittää ottaa uutta raamatun tai koraanin roolia, vaan mielestäni tarkoitus on herätellä ajattelemaan itse, etsimään tietoa ja löytämään itselleen sopivan "totuuden", olettaen että tällaiseen kirjaan tarttunut henkilö sellaista etsii ja haluaa olla itse oman elämänsä johtaja. Minulle yksi tärkeimmistä syistä miksi haluan pohtia näin syntyjä syviä on se, että kun täältä lähden kohti seuraavaa seikkailua, haluan lähteä rauha sydämessäni. Tämä on minun minuuteni ja motiivini, joten älä missään tapauksessa "usko" minunkaan monologiani vaan etsi itse oma totuutesi.

Tänään huomasin, kuinka makuuhuoneen lipaston päälle onkin kerääntynyt mielenkiintoinen esineiden yhdistelmä: Indonesiasta Lombokin saarelta ostamani Buddhan pää, (Lombokin pääuskonto on islam kun taas viereisellä Balin saarella valtaväestö on hinduja), joululahjaksi saatu enkeli sekä keramiikassa tekemäni Prana -taulu, jota pidän esillä muistuttamassa kaikkialla virtaavasta elämänvoimasta. Nämä esineet ovat minulle tärkeitä ja siksi ne ovat "sattumalta" päätyneet samaan paikkaan. Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen niin ehkä niillä on suurempi symbolinen merkitys, muistuttamassa minua siitä, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. 

Tästä samasta syystä kirjoitan sanan jumala yleensä pienellä, koska se sana pitää minulle sisällään yhden suuremman voiman, jolla on useampia nimiä. Ja pieni kirjain kuvaa minulle sitä, että jumala ei ole korokkeelle nostettu tuomari. Isolla kirjoitettu jumala on minulle se kunkin kulttuurin jumala, jonka ihminen on institutionalisoinut ja jota ihminen käyttää milloin mihinkin tarkoitukseen viedäkseen läpi oman tahtonsa tehden jumalasta ja pyhistä kirjoistaan miekkansa. Minulle jumala ei ole tuomari, joka kirjaa ylös ihmisten syntejä, tuomitsee seksuaalivähemmistöjä, vaatii eläinuhreja tai paastoa, vaan minulle jumala pienellä jiillä on suurin mahdollinen Rakkaus, isoimmalla ärrällä, jonka kuvitella saattaa. Kun sielu löytää yhteyden valon voimaan niin väliin ei tarvita instituutioita eikä myöskään todisteita.

"Your daily life is your temple and your religion"

- Kahlil Gibran -

Viime keväänä osallistuin unelmapajaan, missä oivalsin, että unelmani tai oikeammin sanottuna toiveeni, jotenkin vierastan sanaa unelma, olivat oikeastaan jo toteutuneet työtäni lukuunottamatta. Työnkin suhteen toiveeni olivat löyhästi määriteltyjä ja melko vaatimattomia. Tänään kaivoin unelmapajassa tekemäni elinpiiriharjoituksen esiin tarkastaakseni, mitä siihen olinkaan rustannut. Elinpiiriharjoituksessa tehtiin ensin pieni ympyrä, johon kerättiin "oma ydin" eli voimavarat minussa. Yllätin itseni, sillä kuinka paljon positiivisia asioita itsestäni pystyin kirjaamaan ylös (itsensä kehuminen ei ole kovin helppoa mitäsehyvejää -kainuulaistaustallani). Pienen ympyrän ulkopuolelle piirrettiin toinen isompi ympyrä, johon kirjoitettiin muita asioita omasta elämästä, sekä negatiivisia että positiivisia asioita. Nuolilla näitä asioita sitten ohjattiin tarpeen mukaan lähemmäs omaa ydintä tai ulos koko elinpiiristä. Paperistani löytyi ainoastaan kolme negatiivista asiaa, jotka halusin pois elämästäni: negatiivinen työympäristö, stressi ja työ, jota en koe merkitykselliseksi. Yksi asia oli jäänyt kokonaan elinpiirini ulkopuolelle ja sen halusin elinpiiriini sisään ja tässä siitä suora lainaus "työ, josta nautin ja jonka kautta tunnen eläväni joka päivä".

Eipä mennytkään kuin pari kuukautta (vetovoimanlaki?) ja tilaisuus tuli eteeni enkä epäillyt tarttua siihen. Pitkän rekrytointiprosessin ja irtisanoutumisajan jälkeen pääsin aloittamaan uudessa työssä marraskuussa. Maailma on täysin uusi ja erilainen, mutta ensimmäiset kuukaudet olen ollut kuin kala vedessä. Joka päivä tuntuu erilaiselta ja minusta tuntuu, että elän enkä ole vain pieni osa isoa koneistoa. Toki arvostan suuresti myös vuosien varrella saamaani kokemusta, sillä nyt pääsen hyödyntämään sitä minulle merkityksellisen asian puolesta. Sunnuntaisinkaan ei ahdista, sillä minusta on mukava mennä töihin. Jos pitäisi valita yksi sana kuvaamaan uutta työtäni ja työyhteisöä niin se olisi inhimillisyys. Vaikka muutos pelotti niin nyt tulee aina puistatus kun ajattelen, että tämä tilaisuus olisi voinut mennä ohi, jos en olisi uskaltanut tarttua siihen vaan olisin takertunut vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.

Toki uusi työ on tuonut eteen jo nyt paljon sellaista, mikä saa silloin tällöin istumaan hiljaa paikoillaan pala kurkussa miettimässä maailman raadollisuutta, mutta toisaalta se juuri saa minut tekemään työni entistä paremmin, koska sillä on merkitystä. Ja jälleen kerran minulla on iso kasa uusia kiitollisuuden aiheita muistettavaksi joka päivä. 

Asunnottomia perheitä on noin 420. Helsingissä asunnottomia lapsiperheitä oli vuonna 2013 kuukausittain 100-150. Lain mukaan lapsiperheille on tarjottava kriisimajoitus välittömästi ja resurssipulan vuoksi perheitä on majoitettu hoteilleihin. Hotellimajoituksesta aiheutuvat kustannukset kaupungille ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Vuonna 2011 kustannukset olivat 4,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2012 kustannuksia tuli jo 6,4 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja kiinteistövirasto kiistelevät siitä, kenelle kuuluu vastuu ongelman ratkaisusta.

No mutta, nyt on ainakin kaikki paukut laitettu alkoholilain uudistukseen. Nakkien ja Koffin varjojen kadottua voidaan Suomen alkoholiongelma varmasti laskea ratkaistuksi ja voidaan keskittyä taas näihin muihin vähemmän tärkeisiin asioihin, kuten työttömyys, asunnottomuus ja ebola. Uhmaan vielä valvovaa silmää, koska lukijamäärät antavat minulle toistaiseksi liikkumavaraa, kirjoittamalla tähän lisäksi riskisanat punaviini, suomi, kukko ja viski, ja toivon ettei kukaan ratkea ryyppämään heti aamusta tämän luettuaan.

Onneksi käytännöntoimijoita löytyy edes kolmannelta sektorilta. Sillä aikaa kun virastot kiistelevät ja perustavat työryhmiä, A-Klinikkasäätiö asetti alkusyksystä haasteen neulojille. Haasteen tavoitteena oli kerätä 1000 paria villasukkia Asunnottomien yötä varten. Facebookin sukkakeräysryhmässä olen seurannut sukkien kerääntymistä lämpimin ajatuksin. Loppujen lopuksi villasukkia kertyi yli 2000 paria eli tavoite yli tuplaantui. Lisäksi tuli paljon muita kutomuksia, lapasia, huiveja ja puseroita. Kutojat olivat liittäneet sukkien mukaan myös mieltä lämmittäviä viestejä. Ihmisten toisistaan välittäminen on kertakaikkiaan niin arvokasta. Ja mikä voima siinä onkaan, kun ryhmä ihmisiä alkaa toimimaan yhteisen asian puolesta. Tällainen palauttaa taas uskon ihmisyyteen kaikkien negatiivisten uutisten täyttämässä maailmassa. Niin paljon kuin nykyään sosiaaliseen mediaan liittyy epäkohtia niin tätä tuskin olisi saatu aikaan ilman sosiaalista mediaa.

Itse en valitettavasti pysty neulomaan juurikaan ilman että hermot menee. Ei päähermot vaan ulnarishermot vasemmassa kädessä. Yhden parin miesten sukkia sain kitkutettua pienissä erissä. Tuloksena oli puutunut käsi ja jumiutunut niska, mutta kyllä oli sen arvoista kun sain edes yhden parin sukkia postiin osoitteella A-Klinikkasäätiön sukkakeräys. Moni voi pitää tätä vähäisenä tekona, mutta yritän itse pitää kiinni ajatuksesta, että autan aina kun voin siinä määrin kun voin. Tällä kertaa se oli yksi pari sukkia. Elämän perusasioiden ollessa itsellä hyvin, näen muiden auttamisen oikeastaan jopa velvollisuutenani, mutta velvollisuus on väärä sana, sillä osittain syynä on myös puhdas itsekkyys. Auttamisesta saa vain niin pirun hyvän mielen itselleen.

Toivottavasti nämä sukat lämmittävät nyt jonkun jalkoja ja mieltä.

Usein kansan tahtotilalla on mahtava vaikutus. Uusi lastensairaala on siitä mainio esimerkki. Sodan jälkeen asutettiin 400 000 ihmistä. Miksiköhän nyt ei asiat järjesty paljon pienemmälle joukolle?

Helsingin sanomista voi lukea ajatuksia herättävän artikkelin asunnottomuudesta Suomessa ulkomaalaisen asunnottoman silmin.

Useat meistä ovat heränneet tähän lauantaiaamuun omassa kodissaan. Keittelemme aamukahvia ja mietimme, mitä tänään haluaisimme syödä aamiaiseksi. Muistetaanhan olla kiitollisia kodeistamme.

Character is how you treat those who can do nothing for you.

“You can easily judge the character of a man by how he treats those who can do nothing for him."

Johann Wolfgang von Goethe

Tämä ahdistuminen on johtanut siihen, että en yksinkertaisesti osta enää mitään ellei ole pakko, mistä johtuen puolestaan vaatekaappini on alkanut muistuttaa ensimmäisen opiskeluvuoden jääkaappia, sisältö on vähäistä ja vähäisen sisällön parasta ennen -päivämääräkin on umpeutunut. Niinpä hädän hetkellä kiireessä kun äkkiä tarvitsenkin jotain, aikani etsittyä lopulta luovutan ja ostan jonkin syntisen tekeleen edulliseen hintaan. Kohtuullinen hinta, hyvä laatu ja eettisyys on nykyään yhdistelmä, jota on vaikea näiltä leveyspiireiltä löytää.

Aivan kuin tämä ruoka- ja vaatevalintojen kanssa pähkäily ei riittäisi. Ei riitä ei, sillä nyt olen ahdistunyt myös kosmetiikasta. Kosmetiikan eläinkokeet EU:ssa ovat historiaa, mutta muualla eläinkokeet eivät ole loppuneet. Vasta vuoden sisällä silmäni ovat kunnolla avautuneet kosmetiikkateollisuuden julmuudelle. Olen mennyt vuosia mainosmiesten ja -naisten lankaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että en ole tullut edes ajatelleeksi, että nykypäivänä eläinkokeita käytettäisiin vielä niin laajasti, kun eläinkokeet korvanneita vaihtoehtojakin on tarjolla. Jotenkin luulin edes kosmetiikan eläinkokeiden jääneen juppien kanssa 80-luvulle. Muun muassa Lumenen luomat viattomat mielikuvat suomalaisuuden ytimestä, puhtaista marjoista, ovat aikaansaaneet sumuverhon, jonka taakse ei ole tullut edes mieleen kurkistaa. Nyt, kiitos PETA:n (People for the ethical treatment of animals), verkkokalvoiltani eivät poistu enää millään kuvat koe-eläimistä, joiden silmistä paistaa puhdas kärsimys.

Käytän itse lähinnä perushygieniatuotteita ja hyvin vähän kosmetiikkaa, päivittäisessä käytössä ovat kasvovoide, shampoo, hoitoaine ja deodorantti. Viikolla käytän puuteria ja poskipunaa, ripsivärikin on tippunnut kyydistä viime aikoina. Viikonloppuna en meikkaa ollenkaan. Toistaiseksi olen ollut luonnonkosmetiikan ja luonnottoman kosmetiikan sekakäyttäjä. Hitaasta varastonkierrosta johtuen olen hitaasti tuote kerrallaan siirtynyt luonnonkosmetiikkaan vanhojen tuotteiden loputtua, mutta käytössä on vielä joitakin "tavallisia" kosmetiikkatuotteita. Omat lisääntyvät vaatimuksensa tilanteeseen esittää jo ikääntyvä 30+ iho. Enää ei pärjää ihan perusnivealla. Jostain syystä käyttämäni lahoneston hintakin on noussut samassa käyrässä ikävuosien kanssa. Välillä itselle sopivan ja eettisesti tuotetun tuotteen ostaminen on käynyt niin vaikeaksi, että olen luopunut koko tuotteen käytöstä. Nyt näin on käynyt myös ripsivärin kanssa (joka oli viimeisiä käyttämiäni meikkejä puuterin ja poskinpunan lisäksi). Vuosia suosin Cliniquen ripsiväriä, jonka pystyi pesemään pois lämpimällä vedellä (näin vältyin turhalta puuvillan käytöltä ja silmämeikin poistoaineelta). Valitettavasti useat entiset cruelty-free tuottajat siirtyivät käyttämään uudestaan eläinkokeita, koska Kiinassa myytävien kosmetiikkatuotteiden tulee olla eläimillä testattuja. Cliniquellä ei ole aivan puhtaat jauhot pussissa, joten niinpä se poistui valikoimistani. Käytin uskomattoman määrän aikaa löytääkseni uuden eläinkokeettoman ripsivärin, kahlasin läpi netin ja Ruohonjuuren. Lopulta päädyin The Body Shopiin, mutta en ollut tyytyväinen tuotteeseen, joten sekin on jäänyt käyttämättä.

Päätin kuitenkin tehdä inventaarin omaan kylpyhuoneen laatikkoon ja käydä läpi, mihin olenkaan vuosien varrella sekaantunut. Olen sellainen naturelli-elli, että jättipullo TBS :n suihkusaippuaa on kestänyt nyt kolmatta vuotta. Kävin siis läpi kaikki tuotemerkit, jotka kotoani löytyivät, mukaan lukien iho- ja hiustuotteet sekä meikit. Etsin netistä tuotemerkkien omistajat ja mahdollisen kannan eläinkokeisiin. Kävin läpi myös sertifikaatit, mikäli sellaisia löytyi. Apuna käytin yritysten itsensä antamia tietoja sekä Animalian ja PETA:n Cruelty Free -listoja. Jos tiedoissa on virheitä, niin otan mielelläni korjauksia vastaan.

Lumene 

Aloitan kotimaisesta. Lumene sanoo sivuillaan "Tuotteitamme ei testata eläinkokein, vaan näiden sijaan käytämme vaihtoehtoisia menetelmiä tuotteidemme turvallisuuden takaamiseksi." Raaka-aineiden testaamisesta ei puhuta mitään. Lumenesta on vaikea löytää luotettavaa tietoa, koska he eivät ole halunneet sitoutua kansainväliseen eläinystävällisen kosmetiikan standardiin. Tästä johtopäätöksenä Lumene ei kuulu enää minunkaan hyväksyttyjen listalleni.

Urtekram 

Urtekram on luomutuotteiden tukkukauppias ja Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalla. Kosmetiikkatuotteet ovat Ecocert Greenlifen COSMOS ORGANIC -luomusertifioituja, eivät sisällä hormonitoimintaa häiritseviä parabeeneja eivätkä synteettisiä säilöntäaineita, ovat valmistettu kasviperäisistä raaka-aineista (joskin huulirasva sisältää mehiläisvahaa), eivät sisällä petrokemian tuotteita eli öljyteollisuuden sivutuotteita eivätkä ole eläinkokein testattuja.

Nivea (Beiersdorf)

Erittäin epäselvä tapaus. Väittävät etteivät tee tai teetä muilla eläinkokeita, mutta toimivat Kiinan markkinoilla. Menee omalta osaltani siis Ei saa käyttää -listalle. Tämä on harmi, sillä Nivean deodorantti on ollut minulla käytössä jo 10 vuotta. Nyt viime vuosien aikana tosin olen siirtynyt ekodödöihin, mutta tiukkojen päivien varalta kaapissa on aina ollut yksi Nivea. Luonnonkosmetiikasta olen testannut monenlaista mineraalikivideodorantista lähtien, mutta useimmat ovat toimineet yhtä hyvin kuin ilma.

Neutrogena (Johnson & Johnson)

Olen käyttänyt välillä Neutrogenan huulirasvaa ja kasvojenpuhdistusainetta. Big mistake. Johnson & Jonhson löytyy PETA:n eläinkokeita käyttävien yritysten listalta ja yritys kertoo avoimesti käyttävänsä eläinkokeita. Johnson & Johnsonin tuotevalikoima on niin valtava, että varmasti käytän tietämättäni muitakin heidän tuotteitaan. Kuten myös ainakin ne suomalaiset, jotka taistelevat kesäisin hyttysiä vastaan Ohvin voimin. 

Dermosil (Dermoshop)

Dermosililta olen käyttänyt Nature-sarjaa, jolla on ECOCERT -sertifikaatti. Yritys vakuuttaa ettei käytä eläinkokeita, mutta ei ole eläinkokeettoman kosmetiikan listoilla.

Madara

Madaran raaka-aineet ovat peräisin sertifioiduilta luomutiloilta ja hyväksytyiltä toimittajilta, luonnonkosmetiikalle asetettujen standardien mukaisesti. Kaikissa tuotannon vaiheissa noudatetaan kansainvälisiä sääntöjä. Madara ilmoittaa omilla sivuillaan etteivät testaa tuotteitaan tai raaka-aineitaan eläimillä. Madara on myös parhaillaan hakemusprosessissa Leaping Bunny Standard -sertifikaatille (Humane Cosmetics Standard). 

Frantsila

Oma suosikkini! Esimerkiksi rintavoidetta ei toistaiseksi ole muualla tullut vastaan. ;) Frantsilan Luomuyrttitilan perustamisen (1981) tarkoitus on ollut edistää ihmisen fyysistä, psyykkistä ja henkistä hyvinvointia tasapainossa luonnon kanssa. Yritys pyrkii ekologisesti kestävään tuotantoon. Yrttiviljelyt ja keräilyt ovat täysin luomua. Frantsilan vanhan sukutilan yrttipellot ovat olleet virallisessa luomuviljelyssä jo vuodesta 1977. Frantsila pyrkii ekologisiin ratkaisuihin myös pakkausmateriaaleissa ja muussa toiminnassa. Frantsilalla ei ole sertifikaatteja käytössään vielä, mutta suurin osa tuotteista täyttää sertifioidun luonnonkosmetiikan vaatimukset. Ei eläinkokeita, mineraaliöljyjä, silikaatteja, keinotekoisia hajusteita, väriaineita tai parabeeneja. Ainoat eläinperäiset raaka-aineet ovat mehiläisvaha, mehiläiskittivaha, hujana ja lanoliini. Olen itse ollut kerran Frantsilan luomuyrttitilalla joogaretriitissä. Jos välimatka olisi lyhyempi kävisin siellä jatkuvasti. Iltaisin saunottiin ja saunalla oli vapaasti käytettävissä Frantsilan tuotteita. Erään voiteen tuoksu vie minut aina uudestaan noihin ihaniin puhdistaviin ja rentouttaviin päiviin Hämeenkyrössä.

The Body Shop (L'Oreal)

TBS on Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalla ja on monin tavoin sertifioitu ja yhteiskunnallisesti esimerkillisesti toimiva yritys. TBS oli myös suosikkini ennen L'Orealille siirtymistä. Nuorena tyttönä nimesin Anita Roddickin idolikseni. Roddickit tekivät upean elämäntyön. Harmi, että se päätyi lopulta L'Orealin käsiin, sillä en itse halua olla vahvistamassa kyseisen yhtiön tuloslaskelmaa.

L'Oreal

Meikkipussistani löytyy vielä jotain parhaat päivänsä nähneitä L'Orealin tuotteita. Ainakin valokynä siellä taisi olla. Yksi Kiinan markkinoiden isoista, kuului ennen cruelty-free listalle, mutta ei enää. Lue itse miksi ei.

Vichy (L'Oreal)

Toimivia apteekkituotteita, mutta yllä olevat jorinat koskevat tätäkin.

Natura Media

Luontaistuotteiksi itsensä luokitelleet, mutta vaikea löytää mitään tietoa, joten en uskalla enää ostaa.

SIM

Suomalaisia hiustuotteita. Vuosia ollut jo käytössä ja sopivat juuri minulle. Näistä ei onneksi tarvitsekaan luopua, sillä eivät käytä eläinkokeita. SIM kuuluu myös tuoksuttomiin Hyvän Ilman Kampaamoihin, joiden tuotteita ei ole testattu eläimillä.

MAC Cosmetics (Estee Lauder) - Poistettu PETA:n eläinkokeettoman kosmetiikan listalta

Estee Lauder, not cool.

Couleur Caramel (Bio Nature) - Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalla

Kaikilla Couleur Caramel meikkisarjan tuotteilla (ei kynsilakat) on Ranskan Teollisuus- ja Kauppaministeriön vahvistama virallinen COSMETIQUE ECOLOGIQUE ET BIOLOGIQUE luomukosmetiikkasertifiointi Cosmebio BIO ja ECOCERT -sertifikaatti. Couleur Caramel on vienyt ekologisuuden myös pakkauksissaan niin pitkälle kuin se nykytekniikalla on mahdollista. Kosmetiikkapakkauksissa perinteisesti käytetty muovi on korvattu aina kuin mahdollista biohajoavalla tai uudelleen kierrätettävällä ekokartongilla ja selluloosalla. Oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman eteenpäinviemiseksi tuotteiden valmistuksessa käytetään Reilunkaupan kriteerit täyttäviä raaka-aineita. Couleur Caramel –sarjan tuotteet testaa yrityksen ulkopuolinen laboratorio vapaaehtoisilla koehenkilöillä. Sarjan raaka-aineita ja lopputuotteita ei testata koskaan koe-eläimillä. Suomalainen Animalia sekä ranskalainen eläintensuojeluyhdistys One Voice suosittelevat Couleur Caramelin tuotteita.

Natuvive (ACO)

"Natuvive -tuotteet pohjautuvat luonnon raaka-aineisiin" sanotaan heidän sivuillaan, mutta en löydä oikein mitään oikeaa tietoa, joten siirtyy pois käytöstä.

Weleda

Weleda lienee yksi vanhimpia ja tunnetuimpia luonnonkosmetiikkamerkkejä. Weleda onkin itselleni tuttu lapsuudesta, koska äitini käytti tuotteita. Muistan ostaneeni jo lapsena luontaistuotekaupasta äidille lahjaksi hänen säännöllisesti käyttämäänsä öljyä. NaTrue-, Demeter- ja BDIH-luonnonkosmetiikka sertifikaatit. Animalian ja PETA:n listalla (Companies that don't test) Weleda ei ymmärtääkseni tällä hetkellä ole.

Clinique (Estee Lauder)

China case. Case closed.

Guerlain

Minulla on vuosia sitten lentokoneesta ostettu Terracotta -aurinkopuuteri, joka vain kestää ja kestää. Uutta en osta, sillä on Guerlain on PETA:n Does test on animals -listalla.

Ohessa tiedostaville kosmetiikan käyttäjille vielä avuksi selkeä kuva eläinkokeisiin liittyvästä lainsäädännöstä (www.koe-elain.fi). Maailman ainoa kosmetiikkatuotteiden pakollisia eläinkokeita vaativa valtio, Kiina, lievensi nyt kesällä 2014 ensi kertaa kantaansa eläinkokeiden pakollisuuteen. Tästä lähtien useimpia Kiinassa valmistettuja tai pakattuja hajuvesiä, shampoita ja muita hygieniatuotteita ei ole välttämätöntä testata eläimillä. Koska tämä koskee vain Kiinassa tuotettuja tuotteita tarkoittaa se, että jokaisen kosmetiikkamerkin jokainen tuote, joka maahantuodaan Kiinaan muualta maailmasta, testataan maassa eläinkokein. EU:n edistyksellinen kosmetiikka-asetus, joka kieltää kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden eläinkokeet EU:n alueella sekä tällaisten eläintestattujen tuotteiden maahantuonnin unionin alueelle, ei yllä Kiinaan saakka. Kosmetiikkayrityksen kanta eläinkokeisiin näkyy siis siinä, myydäänkö tuotteita Kiinassa. Kosmetiikkayhtiöiden halu päästä Kiinan markkinoille on niin kova, että useat tinkivät sen vuoksi periaatteistaan. Yhtiöiden vakuuttelut eläinkokeiden vastaisuudesta eivät vakuuta, jos tuotteita kuitenkin myydään Kiinassa.

Lainaus Animalian blogista. "Kiina on vielä toistaiseksi kosmetiikkavalmistajien vedenjakaja, joka kertoo, onko eettisyys vain bisnekselle alisteinen arvo, joka voidaan uhrata, jottei tarvitse jäädä pois hyvin myyviltä ja kasvavilta markkinoilta. Yhtiöiden absurdeissa perusteluissa Kiinaan siirtymiselleen esiintyy väitteitä kuten ”kiinalaiset ansaitsevat mahdollisuuden nauttia tuotteestamme” (kun hintana on, että 300 000 koe-eläintä tapetaan sen vuoksi vuosittain) ja ”Kiinan markkinoilla oleminen antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa eläinkoetilanteeseen”."

Lisää lainsäädännöstä voi lukea muun muassa Animalian sivuilta. 

Eläinten, ja meidän ihmistenkin, puolesta pyydän ettet sulje silmiäsi, käännä katsettasi tai kulje massan mukana. Älä oleta vaan ota selvää ja etene pienin askelin kohti parempaa maailmaa:

1. Älä osta monia kosmetiikkatuotteita, tulet toimeen vähemmällä.

2. Valitse tuotteita, joita ei ole testattu eläinkokeilla.

3. Valitse tuotteita, joissa ei ole eläinperäisiä ainesosia.

4. Valitse tuotteita, jotka eivät sisällä ympäristölle haitallisia yhdisteitä.

5. Valitse tuotteita, jotka on tuotettu oikeudenmukaisesti ja ympäristöä kunnioittaen. 

6. Valitse vähän pakattuja tuotteita.

Animalian kosmetiikkalista

PETA Companies that DO NOT test on animals

PETA Companies that DO test on animals

Tässä käsittelin vain kosmetiikkateollisuudessa käytettäviä eläinkokeita. Oman juttunsa ansaitsevat kodin puhdistusaineet ja tieteessä käytetyt eläinkokeet. Eläinten ja ihmisten biologia on hyvin erilainen. Eläinkokeet antavat monessa tapauksessa vain suuntaa antavan tuloksen. Isoimmat riskit kyllä saadaan eläinkokeissa selville, mutta silti hyvinkin pahoja vaikutuksia saattaa jäädä huomaamatta. Jos halutaan mallintaa ihmistä, niin silloin pitää olla ihmissolupohjaiset testit ja mallit, koska ihmisen biologia on erilainen kuin eläimen. Tampereen yliopistossa toimii eläinkokeille vaihtoehtoja kehittävä yksikkö Ficam. Toivon ja uskon, että tulevaisuudessa eläinkokeista luovutaan kokonaan. Solu- ja kudosteknologiasta voisi tulla Suomeen kipeästi kaivattua uutta liiketoimintaa. Suomessa eläinkokeiden vähentäminen kuuluu hallitusohjelmaan, mutta silti eläinkokeiden määrä on noussut vuodesta 2009 lähtien. Miksi?

"People speak sometimes about the "bestial" cruelty of man, but that is terribly unjust and offensive to beasts, no animal could ever be so cruel as a man, so artfully, so artistically cruel." - Fyodor Dostoyesky

Muutoksessa pelottaa epäonnistuminen ja epävarmuus, se ettei tiedä, johtaako muutos parempaan vai huonompaan. Muutos tarkoittaa usein myös luopumista jostain, mutta samalla voi tulla jotain muuta tilalle. Tai mitä, jos muutos ei muutakaan mitään? Jos tekeekin päätöksen, jota katuu myöhemmin. Jos jos jos. Olen ihan uuvuksissa kaikista jos-ajatuksista. 

Paikoillaan pysyminen pelottaa kuitenkin vielä enemmän. Kehitys vaatii muutosta ja paikoillaan polkemalla se ei onnistu. Vapaaehtoinen muutos on lähtöisin kuitenkin omasta motivaatiostani. Muutokselle on siis jokin tarve ja minulla on siihen kyky ja halu, pelko ei saa estää minua täyttämästä tuota tarvetta. Mieluummin kadun tekemisiäni kuin tekemättä jättämisiäni. Ei muuta siis kuin etteen päin, sanoi mummokin lumessa. Kun pääsee yhden muutoksen yli selättäen pelkonsa, seuraavalla kerralla muutos on jo helpompaa. Ja jos muutos olikin virhe, ei seuraavan korjaavan muutoksen tekeminen olekaan ehkä enää niin suuri hyppy tuntemattomaan kuin edellisellä kerralla. Virhe voi olla myös vain välietappi matkalla oikeaan päämäärään.

Alice: Would you tell me, please, which way I ought to go from here?
The Cheshire Cat: That depends a good deal on where you want to get to.
Alice: I don't much care where.
The Cheshire Cat: Then it doesn't much matter which way you go.
Alice: ...So long as I get somewhere.
The Cheshire Cat: Oh, you're sure to do that, if only you walk long enough.
― Lewis Carroll, Alice in Wonderland

Kesälomalla tein myös vastaavan epämiellyttävän huomion itsestäni. Olin Kajaanissa lomailemassa, ja huomasin että ajorytmi liikenteessä oli huomattavasti verkkaisempi. Pari kertaa meinasin hermostua, kunnes tajusin, että siellä ei ollut mikään muuttunut. Minusta itsestäni sen sijaan oli tullut kireä ja inhottava helsinkiläiskaahari. Sellainen, joiden nuorena nähtiin kaahaavan Katinkultaan. Kehun aina, kuinka paljon rennompi tunnelma ja rytmi pohjoisessa on, mutta siitä huolimatta itse yritän ryssiä sen. Mutta ei haittaa, jokainen tällainen pieni oivallus vie minua lähemmäs zeniä. 

Tarve rauhoittumiseen metsässä oli siis selkeä. Sää oli mitä parhain metsäretkeen, pilviä juuri sopivasti ja lämpötilakin oli mukavasti laskenut muutaman asteen viime viikkojen helteistä. Aloitimme päivän tutustumalla forest wellnessin eli metsässä olemisen hyötyihin ja asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Itse vietän muutenkin aikaa metsässä, joten metsässä ja luonnossa liikkumisen vaikutus muun muassa hyvinvointiin on tullut oman kokemuksen kautta tutuksi, mutta aina on kiva kuulla lisää. Yksi huomio itselläni tässä vaiheessa oli, että nyt kun olen vuoden ajan asunut metsän ja luonnon läheisyydessä, en enää juurikaan halua mennä kaupunkiin tai paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä, monenlaisia energioita ja aistiärsykkeitä. En enää myöskään tarvitse niin paljon materialistisia asioita, ostan tavaroita ja käyn kaupoissa vain pakon edessä. Kirjat on heikkouteni, mutta ne voi onneksi helposti tilata netistä. Jarkoa kuunnellessa oivalsin, että kenties suureltakin osin tämä liittyy omalta osaltani luontoyhteyden saavuttamiseen. Kun ihminen saa olla ja elää luontaisessa elinympäristössään, samoin kuin kaikki muutkin lajit, ihminen ehkä kaipaa vähemmän ollakseen tyytyväinen. Se "tyhjiö", jota yritetään täyttää erilaisilla asioilla, onkin yhtäkkiä täynnä ja siitä osaa jopa olla tyytyväinen ja kiitollinen. Huomisesta ei vielä tiedä, mutta kaikki on hyvin juuri nyt. Ainakin omalla kohdallani koen asian olevan näin. 

Päivä jaksottui erilaisiin hengitys-, läsnäolo-, aisti- ja tietoisuusharjoituksiin, teimme meditaatioita, metsäjoogaa ja chi kungia. Harjoitusten välillä kävelimme metsässä osittain hiljaisuudessa ja välillä rupatellen, ja käytimme aistejamme. Kuulin sekä näin tikan. Välillä keskityimme pelkkään kuulo-, haju- tai näköaistiin. Ja mikä parasta, söimme eväitä metsässä!

Retki päättyi rentoutukseen kalliolla. Tuossa vaiheessa olin jo niin rentoutuneessa tilassa, että olisin vain halunnut rentoutuksen päätteeksi kääntää kylkeä ja nukahtaa kalliolle mäntyjen alle metsän ääniä kuunnellen. Kotiin päästyäni olin onnellisen ramaisevassa ja rentoutuneessa flowssa. Vielä sauna päälle niin kyllä voi sanoa, että elämä on ihmisen parasta aikaa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille, missä ikinä flowsta nautittekaan!

"Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä, onko muilla."

- Matti Nykänen