Jos minulta on kysytty, mikä eläin olisit, olen aina vastannut delfiini. En tiedä miksi. En ole mielestäni mitenkään erityisen "delfiinimäinen". Keväällä katsoin dokumenttielokuvan The Cove, joka sai parhaan dokumentin Oscarin vuonna 2010. Paljon vihan ja surun tunteita aiheuttava dokumentti kertoo yli 20 000 delfiinin vuosittaisesta teurastuksesta Taijissa Japanissa. Delfinaarioiden edustajien valittua omansa, loput delfiinit tapetaan. Sydän särkyy kun kuolevat delfiinit yrittävät viimeisin voimin nousta pintaan hengittämään veren punaiseksi värjäämässä poukamassa piilossa maailman katseilta. Dokumentin aiheuttamasta kohusta huolimatta teurastus jatkuu edelleen. Viime viikko oli taas verinen Taijissa. Alla ote Tia Buttin kuvauksesta tapahtumista Taijissa 18.11.2013. Tia työskentelee vapaaehtoisena Richard O'Barryn vetämässä Save Japan Dolphins -kampanjassa.

"At approximately 5:30 PM, the sun went down, and it went dark at the Cove. I watched the pilot whales spy-hopping, I could hear them, and they were clearly stressed, wondering what was happening to them. The feeling between everyone standing at the Cove when the sun was going down was deep sadness. Knowing they would be in there all night in the dark Cove waiting for their “punishment” for simply living. Their crime was only to be swimming too close to the waters of Taiji; only hours before they had been swimming in the ocean with their family."

The Cove -dokumentissa mukana esiintyvä Richard O'Barry tuli tunnetuksi delfiinien kouluttajana. Hän koulutti muun muassa Flipperiä esittäneen Kathy-delfiinin. Kathy kuoli vankeudessa Barryn syliin. Barryn mukaan Kathy teki itsemurhan lopettamalla hengittämisen. (Delfiineillä hengittäminen on tahdonalainen toiminto.) Tämän jälkeen Barry vaihtoi leiriä.

Viime kesänä koin tilanteen, jonka johdosta ajatus delfiinien merkityksestä elämässäni vahvistui entisestään ja sai minut haluamaan perehtyä paremmin tähän kiehtovaan lajiin. Eilen satuin katsomaan toisen dokumentin nimeltä Blackfish, joka puolestaan kertoo miekkavalas Tilikumista, SeaWorldista ja siitä, mitä näiden älykkäiden nisäkkäiden pitäminen sirkuseläiminä saa aikaan. Eipä sillä, ei minkään muunkaan lajin vangitseminen ihmisten viihdyttämiseksi ole yhtään sen eettisempää.

Valaat ovat merinisäkkäitä ja ne viettävät koko elämänsä vedessä. Ne ovat ainoita täysin vesielämään sopeutuneita nisäkkäitä. Kuten useimmat nisäkkäät, valaat ovat tasalämpöisiä, hengittävät keuhkoilla, niiden hermosto on kehittynyt ja ne imettävät poikasiaan. Valaat hengittävät pään päällä sijaitsevien sierainten kautta. Hetulavalailla sieraimia on kaksi, hammasvalailla yksi. Valaat ovat mestarisukeltajia, sillä ne voivat varastoida runsaasti happea lihaksien myoglobiini-proteiiniin ja veren punasolujen hemoglobiini-proteiiniin. Lisäksi verenkierron muutoksien takia hapen käyttö tehostuu, koska verenkierto ohjaa happea vain niihin elimiin, joille se on elintärkeää, kuten aivoille ja sydämelle. Kaskelotti voi pysyä veden alla jopa kaksi tuntia hengityskertojen välillä. Evoluution myötä valaan silmät ovat kehittyneet pieniksi ja hajuaisti on surkastunut. Sen sijaan valailla on ääniaaltoja lähettävä ja havaitseva tarkka tutkajärjestelmä. Ne tuottavat nenäontelossa ultraääniä, jonka avulla ne kartoittavat ympäristöä. Lisäksi useiden valaslajien uskotaan pystyvän kommunikoimaan merkittävästi kehittyneellä kielellään. Suurin valaista on sinivalas, joka on suurin maapallolla koskaan elänyt eläinlaji. Se voi kasvaa 30 metrin pituiseksi ja painaa 180 tonnia. Suurin yksilö painoi 200 tonnia ja oli yli 30 metrin suuruinen. Se voi syödä jopa 40 miljoonaa krilliä päivässä. (Lähde: Wikipedia)

Valaan raskausaika kestää yleensä hieman yli vuoden verran ja se synnyttää tavanomaisesti vain yhden poikasen kerrallaan. Poikasen ruokinta tapahtuu nisäkkäille tyypilliseen tapaan imettämällä. Valaiden uni on katkonaista ja poikkeaa ihmisen nukkumasta unesta. Ne torkahtavat muutamiksi minuuteiksi vajoten jonkun metrin pinnan alapuolelle. Kevyesti potkaisten ne nousevat pintaan hengittämään ja torkahtavat jälleen vajoten pinnan alle. Ne vähentävät vuorotellen eri aivopuoliskojen aktiivisuutta, jolloin niiden tahdonalainen hengitys pysyy jatkuvasti käynnissä. Ryhmissä elävät eläimet ovat levätessään tiiviisti toistensa lähellä ja vaaran uhatessa varoittavat toisiaan. Valaat nukkuvat noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. (Lähde: Wikipedia)

Delfiinit, joihin miekkavalas kuuluu, ovat hyvin älykkäitä. Niiden älykkyyden syyt ja älykkyyteen johtaneet valintapaineet ovat yhtä lailla hämärän peitossa kuin ihmistenkin. Delfiinit ovat sosiaalisia, niillä on pieni poikasluku ja poikasilla on mahdollisuus pitkään lapsuuteen. Delfiinit huolehtivat toisistaan ja suojelevat toisiaan. Emon ja poikasen suhde on koskettavan läheinen. Uuden poikasen synnyttyä muut naaraat auttavat emoa viemään vastasyntyneen pintaan hengittämään.

Blackfish -dokumentissa kerrotaan, että aivojen huomattavan koon lisäksi miekkavalaiden aivoista löytyy alue, jota ei ihmisaivoista löydy. Onneksi joku olikin ehtinyt esittämään lisäkysymyksiä aiheesta, ja minun tarvitsi vain kaivaa vastaukset internetistä. Dokumentissa esiintynyt Lori Marino selittää aivoasiaa seuraavasti The Raptor Lab:ssa.

What are some characteristics that set killer whale brains apart from human brains? In ‘Blackfish’, you and the other scientists mention that a particular area of the orca brain is enlarged.

If you look at the limbic system — the emotion-processing area in all mammal brains — you find something really interesting. There’s some parts of the limbic system of dolphins and whales that have changed and actually gotten smaller, but there are other parts of it that are adjacent areas that are much larger and more elaborate than in the human brain. That area is called the paralimbic region.

So they have like an extra lobe of tissue that sort of sits adjacent to their limbic system and their neocortex. And, you know, you can infer from that. That lobe has something to do with processing emotions, but also something to do with thinking. It’s very highly elaborated in most cetaceans and not at all or not nearly as much in humans or other mammals, so it suggests that there’s something that evolved or adapted in that brain over time that did not occur in other mammals, including humans.

Miekkavalaista tekee myös mielenkiintoisia se, että vaikka ne ovat levinneet kaikkiin valtameriin ja syövät lähes kaikkea - kalaa, hylkeitä, haita, merilintuja, suuria valaita, joskus jopa maanisäkkäitä rannoilta ja salmista - villit miekkavalaat eivät käy ihmisten kimppuun. Vangittuna olleiden miekkavalaiden hyökkäyksistä sen sijaan voi oppia lisää Blackfish -dokumentista. Miekkavalaat voivat elää 50-80 vuotiaiksi. Blackfish -dokumentissa tosin mainittiin miekkavalaiden voivan elää 100-vuotiaaksikin. Seaworldin edustajat sen sijaan väittivät  miekkavalaiden elävän 25-35 vuotiaiksi.

Delfiinit kuuluvat lisäksi niihin harvoihin villieläimiin, jotka ovat vapaaehtoisesti tehneet yhteistyötä ihmisen kanssa. Ihmisten lisäksi delfiinit ovat auttaneet todistetusti muitakin eläinlajeja. Tarvitsee vain laittaa Youtubeen hakusanaksi "dolphins help" ja olla valmis hämmästymään.

Tällä videolla delfiini puolestaan pyytää apua ihmisiltä.

Myös tutkijat ovat noteeranneet miekkavalaiden ällistyttävän älykkyyden. Lainaus Wikipediasta: "The paper Culture in Whales and Dolphins goes as far as to say, "The complex and stable vocal and behavioral cultures of sympatric groups of killer whales (Orcinus orca) appear to have no parallel outside humans and represent an independent evolution of cultural faculties." Emovalaat jopa puhuvat poikasillen yksinkertaistettua versiota omasta ääntelystään, eräänlaista vauvankieltä. Pystyykö ihminen jonain päivänä löytämään yhteisen kielen valaiden kanssa?

Sanotaan että delfiinit ovat yksisieluisia, kuten ihmiset. Sielu syntyy uudestaan, kunnes se on saavuttanut valaistumisen. Delfiinillä olisi näin ollen persoona, sielu ja rooli ja heitä sitoo samat karman lait ja vapaus tietoisiin valintoihin. On mielenkiintoista, että ihmiset etsivät ulkoavaruudesta uusia rotuja, vaikka maan päällä toinen rotu ui merissä.

 

"Never say higher or lower in referring to organisms." - Charles Darwin