Viime päivien negatiivisten uutisten jälkeen tekee mieli kääntää katse välillä positiivisempiin aiheisiin. Maailman merissä kelluvat miljoonien tonnien muovijätteet eivät juurikaan nosta tunnelmaa, mutta nuori mies nimeltä Boyan Slat sen sijaan saa uskomaan huomiseen.

Boayn Slat on 19-vuotias hollantilainen insinööriopiskelija, joka esitteli taannoin Ted talkissa ajatustaan imurista, jolla pystyttäisiin puhdistamaan muovia merestä jopa taloudellisesti kannattavalla tavalla. Boayn sai ideansa ollessaan sukeltamassa Kreikassa, sillä sulkeltaessaan hän näki enemmän muovia kuin kaloja. Nyt Slatin idea on kasvanut kunnianhimoiseksi maailmanlaajuiseksi The Ocean Cleanup -hankkeeksi. “Me olemme keksineet materiaalin. Me saimme sotkun aikaan. Meidän pitää siis myös siivota jäljet”, sanoo Slat luennollaan Delftin teknillisessä yliopistossa (Tieteen Kuvalehti 18/2013). Ihailtavaa puhetta ja toimintaa. Kunnioitusta herättää varsinkin hänen käyttämänsä me-muoto, ottaen huomioon, että suuri osa merten ongelmista on syntynyt jo kauan ennen kuin Slatin sukupolvi oli edes pilkkeenä isiensä silmäkulmassa.

Valtamerissä on nykyään viisi jättimäistä jätepyörrettä. Merivirrat pyörittävät jätekasoja niin että ne tekevät täyden ympyrän noin viidessä vuodessa. Ocean Cleanupissa hyödynnetään pyörteiden säännönmukaisuutta alueelle ankkuroitavilla erikoisvalmisteisilla lautoilla, joilla kerätään muovi talteen. Muovijätteen erottelu tapahtuu niin hitaasti, että kalat ja merieläimet eivät joudu imuriin. Laitteeseen mukana tuleva plankton voidaan erottaa lingossa, sillä muovilla ja planktonilla on eri tiheys. Erottelun jälkeen muovi siirretään säiliöihin ja kuljetaan laivalla maihin uudelleen käytettäväksi. Imurilautat laitetaan alueille, joissa ne eivät haittaa meriliikennettä.

Maailmassa tuotetaan vuosittain noin 300 miljoonaa tonnia muovia ja arvioiden mukaan siitä noin seitsemän miljoonaa tonnia päätyy meriin. Kokonaisuudessaan merissä on arvioitu olevan noin 100 miljoonaa tonnia muovia, joka ajautuu meriin monin tavoin. Laivoista heitetään jätteitä suoraan mereen. Suurin osa muovista on kuitenkin päätynyt mereen tuulen mukana kaatopaikoilta ja rannoilta. (Muistan kun 12-vuotiaana olin Rodoksella ns. Tuulisella rannalla, mutta uinnista muovipussien keskellä ei tullut mitään). Paljon muovia kulkeutuu jokien ja jätevesien mukana. Joet toimivat yhä avoviemäreinä. Mikroskooppisen pienet muovipalat ja -rakeet (esimerkiksi kuorivat rakeet suihkusaippuoissa) usein läpäisevät vedenpuhdistuslaitosten seulat ja päätyvät mereen.

Suurinta osaa muovisista pakkauskääreistä käytetään vain vähän aikaa, mutta niistä on vaikea päästä eroon. Kaatopaikalla muovit säilyvät käytännössä ikuisesti, sillä bakteeritkaan eivät pidä muovista. Meressä auringonvalon ultraviolettisäteily hajottaa muovia pikkuhiljaa niin että muovi hajoaa pienen pieniin osiin. Ongelma ei tällä kuitenkaan katoa, vaan muuttuu. Kalat, linnut ja merieläimet syövät tätä muovia ja niiden kautta se siirtyy ravintoketjuun ja lopulta ihmisenkin lautaselle.

Slatin The Ocean Cleanup -kampanjaan hakeutui 500 ihmistä, jotka halusivat selvittää hankkeen käytännön toteuttamista. Slat valitsi ilmoittautuneiden joukosta noin 50 henkilön ryhmän, joka parhaillaan selvittää hankkeen haasteita. Mukana tiimissä on insinöörejä, valtamertentutkijoita ja kierrätyksen asiantuntijoita. Ryhmän odotetaan julkaisevan raporttinsa lähiaikoina.

Hanke on luonnollisesti kohdannut myös kritiikkiä. Hankkeen epäilijöiden ja arvostelijoiden mielestä paras tapa ratkaista ongelma on estää muovijätteen pääsy mereen tehokkaammalla kierrätyksellä. Tämä onkin ensiarvoisen tärkeää tulevaisuutta ajatellen, mutta ei käsittääkseni poista nykyistä muovia merestä. Slatin imuri poistaisi merestä myös pienemmät muovit, joita ei pystytä kerämään nykyisillä metodeilla, kuten muovikerääntymien siivoamisella rannoilta. Joka muutenkin on erittäin hidas tapa. Uutta muovia tulee mereen nopeammin kuin vanhaa ehditään siivota pois. Ongelmaa tulisikin siis korjata molemmista päistä, ennaltaehkäisevästi sekä jo merissä olevaa jätettä poistamalla.

Rakentava kritiikki on myös hyödyllistä, sillä usein sen avulla ideoista voidaan hioa entistä parempia. Slat tiimeineen onkin antanut useita ehdotuksia arvostelijoiden esittämien ongelmien ratkaisemiseksi. Slat on myös myöntänyt ettei imureilla saada kaikkea roskaa pois meristä ja että samaan aikaan täytyy tehostaa jätteiden keräystä ja kierrätystä maalla. Onneksi myös muoviteollisuus on herännyt toimiin tällä alueella, sillä kaikki toimenpiteet ovat tarpeen ja tervetulleita. Tieteen Kuvalehden mukaan muovia on löydetty 267:n nisäkäs-, lintu- ja kalalajin elimistöstä, 312:sta tutkitusta merilintulajista 111:stä löytyi muovia ja yhdeksällä kymmenestä albatrossin poikasesta oli muovia sisuksissaan.

 

Lisää hankkeesta voi lukea www.boyanslat.com tai kuunnella TEDstä.

 

Tällä hetkellä hanke etsii lisää aivovoimaa seuraavista asiantuntijoista:

 

- hydrodynamic/fluid dynamics modellers

- advanced computational modelers 

- physical oceanographers

biologists and remote sensing experts 

TU Delft engineering students

Lisäksi haetaan vapaaehtoisia ja harjoittelijoita.

Nostan hattua Boyanille ja jään mielenkiinnolla odottamaan ryhmän raporttia hankkeen etenemisestä.

 

If we want to do something different,

shouldn't we also think differently?

-Boyan Slat