"Oli tieto missä hyvänsä, arviolta viidennes aikuisväestöstä on täysin puupäisiä ja kaikesta tietämättömiä. Todellinen syy asioiden hoitamattomuuteen lienee typeryys, vaikka sitä ei saisikaan ääneen sanoa. Vaan minkäs teet, osalla on mennyt 9-12-vuotinen koulutus täysin hukkaan, jälkeäkään jättämättä. " (Anonyymi lainaus)

Muutettuani "maalle" entisen Sipoon alueelle luonnossa liikkumisesta on tullut tärkeä osa arkea ja kuntosalijäsenyys on vaihtunut metsäretkiin. Näin pimeän aikana ja katuvalojen puuttuessa metsäily on valitettavasti rajoittunut viikonloppuihin. Sunnuntaina olimmekin taas perinteisellä parin tunnin sunnuntaikävelyllä lähimetsässä. Kävelimme metsässä tunnin verran ja päätimme kävellä tietä pitkin kotiin. Tullessamme metsästä tielle huomasimme ojassa pellon laidassa jääkaapin. Seisoin siinä hetken ja mietin, mitä ajatuksia (oletettavasti aikuisen) ihmisen päässä on virinnyt tämän huippuidean saadessaan. "Hienoa, tässäpä on hyvä paikka käytöstä poistetulle kylmälaitteelle. Kyllä luonto tai joku muu sen tästä korjaa."

Lähdimme jatkamaan matkaa tietä pitkin. Tien toisella puolella on pelto ja toisella puolella metsä. Tie johtaa Helsingin kaupungin omistamalle tallille sekä yksityistielle, jossa on kymmenisen omakotitaloa. Liikenne tiellä koostuu suoritetun liikenteen laskennan mukaan suuremmaksi osin tallin suuntaan menijöistä. Metsässä käy pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia ja suunnistajia. Pellolla on myös pienoiskopteri/lentokone(orwhatever)kenttä, johon on jonkin verran liikennettä. Lähdimme siis jatkamaan matkaa tietä pitkin ja satuin katsomaan ojaan, missä näkyi roskia. Muistin nähneeni aikaisemmin metsässäkin romua. Sattumalta(ko) minulla oli puhelin mukana (yleensä näillä kävelyillä jätän sen kotiin, koska haluan nauttia luonnosta ja antaa sen tasapainottavan energian virrata), joten päätin ottaa kuvan jokaisesta roskasta, jonka kotimatkalla näen. Kävelin, kuvasin ja sain mainion treenin, sillä muutaman metrin välein jouduin kyykkimään tai hyppimään ojissa kuvauskohteiden perässä. Lopulta en jaksanut enää kuvata aivan pienimpiä roskia. Niin paljon roskia oli molemmin puolin tietä. Tiellä pidetään puhdistustalkoot kaksi kertaa vuodessa, mutta näihin talkoisiin osallistuu käsittääkseni vain yksityistien asukkaat, ei muut tienkäyttäjät.

Tienvarsi-inventaariota tehdessäni huomasin, että usein samat roskat toistuivat. Röökiaskit, suklaapatukan kuoret, McDonalds -roskat, olut- ja lonkerotölkit, pahvisia kahvimukeja kansineen sekä Haribo-karkkipusseja. Useiden kausien CSI-fanina analysoin, että samat henkilöt ovat siis olleet asialla useampaan otteeseen. Kaiken kaikkiaan luontoon heitetyistä roskista (ja siitä, mitä kaikkea he kehoonsa laittavat) voi päätellä aika paljon näiden sotkijoiden värähtelytasosta. Mukana oli myös pölykapseli, muovisaavi, ruisku, einesruokien pakkauksia, viilipurkkeja (nätisti kolmen pinossa) muovipulloja, alumiinipakkauksia, maitotölkki (luomu), sekalaisia elintarvikepakkauksia, sekalaista muovijätettä, sekalaista metallijätettä jne jne jne. Yhteensä roskakuvia tuli yli 100 kappaletta kahden kilometrin matkalta. Tilastokärkenä selkeästi Marlboron askit. Että silleen.

Tässä kuvien parhaimmistoa. Ihan kaikkea roskaa en viitsi tänne ladata.

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta jotenkin pidän muovia, metallia ja kodinkoneita metsässä pahempana ongelmana kuin koiran kakkaa puistossa.

Jutun pointti lienee selvä ilman pidempiä moraalisaarnoja. Kuvat puhuvat puolestaan. Minulle ainakin opetettiin lapsena, että luontoa ei saa roskata ja siitä olen pitänyt kiinni. Tekisi suorastaan pahaa heittää roska maahan, oli kyseessä asfaltti, pelto, metsä tai oma pihanurmikko. Ja muistaakseni sanottiin myös, että jos on roskat jaksanut tuoda mukanaan niin ne jaksaa viedä poiskin. Kiitos äiti ja vanhojen koulujeni opettajat, että opetitte minulle nämä tärkeät elämänohjeet.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Ensi viikonloppuna lähdemme metsäretkelle sitten jätesäkin kanssa ja keräämme nuo roskat. Kaikista maailman jätteistä huolimatta meillä on Suomessa mahdollisuus vielä nauttia luonnosta. Menkää metsään ja nauttikaa sen rauhasta. Ja jos vastaan tulee roska, niin sen voi ottaa mukaan ja viedä roskiin.

Tekomme ja sanamme kertovat mitä olemme.

http://www.sotkutontapaivaa.fi/ (mallia Jyväskylästä)