Tiesin olevani herkkä, mutta nyt epäilen vahvasti olevani erityisherkkä. Herkkyystestissä sain 23:sta herkkyyspisteestä 21, joten testi ainakin viittaisi erityisherkkyyteen. Erityisherkkiä on noin viidennes ihmisistä, melko herkkiä noin 30% ja oman arvionsa mukaan ei ollenkaan tai ei juurikaan herkkiä noin puolet.

Lapsena olin hyvin ujo ja pahin ujous karisi vasta 21-vuotiaana kun lähdin ulkomaille vuodeksi. Nuorempana saatoin kuulla uusilta tuttavuuksilta, että he olivat pitäneet minua ylpeänä ennen tutustumistaan minuun, vaikka kyseessä olikin vain ujouteni. Ujous on herkkyyden puolustusmekanismi. Tunsin oloni epämukavaksi uusien ihmisten seurassa ja erityisesti suurissa ryhmissä.

Olen vaatinut itseltäni paljon ja tehnyt asioita, jotka ovat tuntuneet epämukavilta. Valitsin ammattini ainoastaan rationaalista puoltani kuunnellen. Kehittyäkseen tulee poistua mukavuusalueelta, mutta se ei aina ole palvellut minua, vaan sitä roolia, jota varten kehitystä tarvitaan. Työssään kehittyminen voi esimerkiksi vaatia "kovuutta", joten harjoittelemme sitä, mutta se ei välttämättä ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Työn vaatima itselle epäominainen käytös voi alkaa ahdistamaan. Yhtäkkiä olemmekin työmme tuotoksia emmekä sitä, mitä tänne tulimme olemaan.

Itse olen hakeutunut pois omalta mukavuusalueeltani työssä ja yksityiselämässäni, joskus vapaaehtoisesti ja joskus pakon edessä. Sosiaaliset verkostoni ovat muuttuneet useaan otteeseen aikuiselämäni aikana ja muutaman kerran olen joutunut ne luomaan lähes tyhjästä. Sosiaaliset taitoni ovatkin suurelta osin elämänkokemusten opettamia. Nykyään olen sosiaalinen introvertti. Jos nyt vertaisin itseäni siihen 18-vuotiaaseen minääni, jonka koko maailmaksi riitti kolme parasta kaveria ja perhe, niin tuskin itsekään enää tunnistan itseäni samaksi. Kumpi sitten on oikea minä? Vai onko kumpikaan?

Työelämä jalostaa meitä muottiin, jossa herkkyys ei ole etu, joten siitä ehkä jopa pyritään eroon. Työelämä vaatii kovuutta ja suorittamista, joten kehitämme näitä "taitoja". Työhaastatteluissa tarvittaessa esitämme edustavamme haluttuja ominaisuuksia, vaikka todellisuudessa olisimmekin jotain muuta. Vuosien aikuisnäytelmän jälkeen saatamme muuttua tuoksi kuvitteelliseksi henkilöksi, jota haastattelussa myimme. Todellinen minämme haluaisi olla mieluummin istuttamassa kukkia, mutta emme kuuntele sitä. Oma herkkyyteni ja introverttiuteni näkyy esimerkiksi siinä, että joinakin päivinä haaveilen, että saisin olla työpaikan ruokalassa töissä. Enkä edes kassalla, vaan nimenomaan omassa rauhassa perimmäisessä nurkassa pilkkomassa kurkkua. Mitä hektisemmässä ja stressaavammassa ympäristössä olen, sitä enemmän tarvitsen tasapainotusta. Työn suhteen tämä tasapainotus tapahtuu yleensä tietysti vapaa-ajalla, joten se ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää. Vapaa-aika ei voi olla pelkkää akkujen lataamista. Täytyy löytyä joku toinen ratkaisu. Jos akkua ei käytetä aina tyhjäksi niin sitä ei myöskään tarvitse ladata aina tyhjästä. Jos löytää sopivan tasapainon niin akussa on aina sopivasti virtaa. Tehdäksemme työtämme ja voidaksemme turvata taloutemme, joudumme yleensä ylläpitämään tuota aikuisnäytelmän hahmoa. Kaikilla ei ole rohkeutta tai resursseja hypätä oravanpyörästä toteuttamaan itselle ideaalista elämää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi myydä sielumme.

Avataanpa sitten vähän, mitä erityisherkkyys tarkoittaa. Ehkä joku muukin tunnistaa itsensä.

Highly Sensitive Person, HSP, on erityisherkkä ihmistyyppi, jota yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut vuodesta 1991 lähtien. Aronin mukaan noin 15–20 % ihmisistä on erityisherkkiä. Erityisherkät havainnoivat tarkasti sekä ympäristöään että omaa sisäistä maailmaansa. Heidän aistielimensä eivät sinänsä ole muita tarkemmat, vaan aivot prosessoivat aistien tuomaa informaatiota poikkeuksellisen syvällisesti. Aivojen ja hermoston ominaisuutena erityisherkkyyttä tutkitaankin nimellä sensory processing sensitivity. Käytännössä tämä ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä. Erityisyys tulee piirteen harvinaisuudesta. Koska ihminen on psyko-fyysis-sosiaalis-henkinen kokonaisuus, myös erityisherkkyys ilmenee näillä alueilla.

Psyykkinen erityisherkkyys: tarkoittaa mielen ja aivojen aktiivisuutta. Psyykkisesti erityisherkällä voi olla paljon ajatuksia ja uusia ideoita, vilkas mielikuvitus, vahva yhteys omiin tunteisiin ja kokemuksiin, hyvä muisti tai taito omaksua ja yhdistää tietoa laajasti.

Fyysinen erityisherkkyys: tarkoittaa aistimisen tarkkuutta ja kehollista reaktiivisuutta. Fyysinen erityisherkkyys voi ilmetä esimerkiksi pienten yksityiskohtien huomiokykynä, kehollisena ilmaisukykynä tai taiteellisena lahjakkuutena, kuten tanssimis- tai piirtämistaitona.

Sosiaalinen erityisherkkyys: tarkoittaa kykyä havainnoida ihmisten mielialoja ja olemusta sekä ihmisten välisiä suhteita ja kommunikointia. Sosiaalisesti erityisherkkä aistii esimerkiksi yleisen ilmapiirin, aitouden ja stressin, ja ymmärtää sanatonta viestintää sekä rivien välejä.

Henkinen erityisherkkyys: tarkoittaa vahvaa intuitiota ja kokemusta suuremmasta kokonaisuudesta tai tarkoituksesta. Henkisesti erityisherkälle uskonto, aatteet tai arvot sekä niiden toteuttaminen elämässä ovat tärkeitä. Hän saattaa myös aistia selittämättömiä asioita tai kokea johdatusta.

Koska erityisherkkä ihminen havainnoi ja kokee tavallista enemmän ja voimakkaammin, hän saattaa kuormittua. Kuormittuessaan erityisherkkä voi kokea stressiä, alavireisyyttä, ylikierroksilla olemista, kipua, univaikeuksia, voimattomuutta, huimausta, juurettomuutta, ahdistusta tms. Helpoin tapa vähentää tai rajata kuormitusta on ympäristön virikkeiden rajaaminen. Erityisherkkä tarvitsee tavallista enemmän lepoa, taukoja, yksinoloa ja ylipäätään aikaa asioiden käsittelyyn.

Erityisherkkyyteen liittyy keskeisesti autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Erityisherkkä voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, esimerkiksi kofeiini ja muut stimulantit, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Usein reaktiot ovat varsin näkymättömiä, esimerkiksi sydämen sykkeen kiihtymistä.

Elaine Aron on kuvannut erityisherkkyyttä myös toimintastrategiana, johon kuuluu reflektointi eli asioiden miettiminen sekä etukäteen että jälkikäteen. Erityisherkkien strategiana on tarkkailla ja valmistautua, mutta osa siitäkin tapahtuu puolitietoisena tai tiedostamattomana prosessointina. Ei-erityisherkkien toimintastrategia on kokeilevampi ja impulsiivisempi, koska virheet eivät merkitse heille samanlaista epäonnistumisen kokemusta kuin erityisherkille. Samankaltaiset toimintastrategiat on tunnistettu yli sadalta eläinlajilta.

Herkkyyden ilmenemisessä on yksilöllisiä eroja. Niihin vaikuttavat muut synnynnäiset piirteet ja kasvuympäristö, jotka yhdessä muovaavat ihmisen myöhemmän persoonallisuuden. Hermojärjestelmän herkkyys luo ympäristöstä riippuen poikkeuksellisen suotuisat tai vaikeat lähtökohdat onnelliselle elämälle. Jos erityisherkkä lapsi saa tarvitsemaansa tukea, hänellä on edellytykset kasvaa jopa poikkeuksellisen terveeksi, tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Aikuisillakin toimintaympäristöt ja niiden ilmapiiri vaikuttavat siihen, pystyykö erityisherkkä hyödyntämään herkkyyttään ja taitojaan toistenkin hyväksi.

HSP-piirteen tiedostaminen antaa mahdollisuuksia oppia hyödyntämään erityistä herkkyyttään ja pärjäämään sen kanssa. Ennen piirteen tiedostamista ja nimeämistä moni erityisherkkä tuntee olevansa outo, erilainen ja ulkopuolinen. Arkielämässä hermoston kuormittumisen ymmärtäminen auttaa säätelemään omaa vireystilaa ja purkamaan kuormittumista esimerkiksi yksinolon ja rauhallisen liikunnan avulla.

Nopeutta ja tehokkuutta arvostavassa yhteiskunnassa eläminen voi olla haastavaa. Erityisherkkä saattaa kokea olevansa viallinen kuuluessaan kovista ihanteista poikkeavaan vähemmistöön. Erityisherkät ovat yleensä tunnollisia ja taitavia työntekijöitä sekä ajattelevaisia ja empaattisia ystäviä, vanhempia tai puolisoita, kun he saavat huolehtia jaksamisestaan.

Omalta osaltani pystyn allekirjoittamaan lähes kaiken HSP:stä lukemani. Oikein kanavoituna herkkyys on voimavara. Herkät ovat hyviä suunnittelemaan ja arvioimaan riskejä. Heillä on myös empatiaa ja aistiherkkyyttä. Itse koen epävarmuustekijöiden ja riskien ennakoivaan eliminointiin perustuvan suunnitelmallisuuden olevan yksi vahvuuteni. Toisaalta raskaat ja negatiiviset energiat koen hyvin vahvasti ja kannan joskus koko maailman murheita harteillani. Huonossa ilmapiirissä vietetyn ajan jälkeen tarvitsen rauhaa, luontoa ja yksinoloa puhdistautuakseni noista energioista.

Mitä enemmän opin tuntemaan itseäni, sitä paremmin osaan ohjata itseäni kohti minulle ja herkkyystasolleni sopivaa elämää. Sellaista elämää, jossa herkkyys on vahvuus, ei heikkous. Kovuus ei tee vahvaksi vaan herkkyys, jos on riittävästi rohkeutta ja tietoa tehdä siitä voimavara, jota voi käyttää itsensä ja muiden hyväksi.

Lisää tietoa ja testejä:

http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat

http://www.hsperson.com/pages/test.htm

http://media.wix.com/ugd/ea89b1_6a083e3dd3a440729681b273faf48f7b.pdf

Aron, Elaine: Erityisherkkä ihminen