Tein muutamia puutöitä joutessani. 

No en sentään, se oli huumoria. Rakastan kyllä yli kaiken käsillä tekemistä. Koulussa minulla oli kaikki mahdolliset valinnaiset ja pakolliset käsityöt ja kuvaamataidot. Ala-asteella jäin vielä koulun jälkeenkin kaiken maailmaan käsityökerhoihin virkkaamaan pannulappuja ja lapasia. Minulle on oikeastaan sama, mitä käsillä tekeminen on kunhan siitä syntyy käyttöesineitä. "Koristeista" en niinkään välitä. Olen käynyt mm. helmikorukursseilla, savityökursseilla, öljyvärimaalauskursseilla, haaveilen kangaspuista ja minulle tulee Suuri Käsityökerho -lehti, vaikka yleensä katson siitä vain kuvia, sillä ompelutaidot riittää vain melko yksinkertaisiin töihin. Nyt minulla odottaa yksi "yksinkertainen" mekko keskeneräisenä apujoukkoja. (Henna, tervetuloa taas kylään!) Äitini on käsityönopettaja ja maailman taitavin ja pedantein väkertäjä, joten syytä näihin taipumuksiin ei tarvitse kaukaa hakea. Ne on kirjoitettu geeneihin! Taisin saada siskonikin osuuden kiinnostuksesta väkertämiseen. Ja hän minun osuuteni kiinnostuksesta epämukavuutta aiheuttaviin lajeihin, kuten maraton, triathlon, armeija ja vadelmien poimiminen painostavan kuumana päivänä ampiaisten piirittämänä. ;)

Neulomisesta pidän paljon, mutta vasemman käden hermostovaivat rajoittaa neulomista aika lailla. Muutama vuosi sitten itse asiassa oireet alkoivat ilmetä neuloessa. Tuohon aikaan minulla oli menossa neulontapiikki eli neuloin joka ilta. Samaan aikaan tein astangan asanaharjoituksia 4-5 kertaa viikossa. Yhtäkkiä pikkusormi alkoi neuloessa puutumaan ja siitä se koko show sitten lähti.

Tästä päästäänkin taas aasinsillalla oikeaan asiaan, sillä tämän ei ole tarkoitus olla katsaus käsityötaitoihini, vaan pohjustus kiinnostuksestani kädentaitoihin.

Käyn aiemmin mainostamassani craniosakraaliterapiassa ja kalevalaisessa jäsenkorjauksessa Aktivossa, joka sijaitsee Iiris-keskuksessa. Iiris on näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus. Rakennuksessa on myös Annansilmät Aitta, joka on Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n omistama liikeyritys. Iiriksen myymälässä myydään näkövammaisten valmistamia tuotteita kuluttajille ja yrityksille.

Olen usein halunnut mennä tutustumaan liikkeeseen, mutta olen aina ollut liikenteessä iltaisin. Tällä viikolla olin liikkeellä kerrankin ennen auringonlaskua. Minulla oli myös syy mennä liikkeeseen nimittäin taloudestamme on kadonnut puurhaarukat ja lastat. Leipäkoriakin ollaan etsitty jo pidempään. Ei uskoisi että leipäkorilla on merkitystä, mutta kun sellaista on yrittänyt etsiä niin tarjolla on ollut eioo tai jotain eikelpaa. Hankin nykyään tavaroita ja vaatteita ainoastaan tarpeeseen, joten haluan, että tuote on kestävä ja niin mieleinen, että voin elää sen kanssa niin kauan kuin tuote kestää.

Tässä myös yksi syy, miksi haluan itse tehdä käyttötavaroita. Kaupat pursuavat eettisesti ja ekologisesti kestämättömällä tavalla tuotettuja tavaroita. Muovinen esine pysyy tällä planeetalla vielä kauan sen jälkeen, kun minä olen siihen kyllästynyt. Sama ongelma keinokuituvaatteiden kanssa. Esimerkiksi fleece on keinokuitu, jonka valmistuksessa käytetään mm. kierrätettyä muovia. Puuvillan ympäristöongelmana puolestaan on suuri torjunta-aineiden käyttö sekä keinokastelu. Luonnonmukainen puuvilla on ympäristölle parempi vaihtoehto. Luonnonmukaisen puuvillan hankinta taas on hieman kalliimpaa ja tarjonta suppeaa, joten hankintoja tulee tehtyä harvemmin ja sitten huomaakin, että ei oikeastaan tarvitsekaan niin paljon rättejä kaappiin. Mitä vähemmän tavaran hankintaa, sitä kevyempää elämä on. Voin suositella kokeilemaan.

Löysin tarvitsemani tuotteet ja muutenkin oli kiva katsella tarjontaa. Myymälässä on paljon erilaisia käyttöesineitä, lahjatavaroita sekä rottinkihuonekaluja. Myymälän kautta voi myös toimittaa vanhoja rottinkihuonekaluja kunnostettavaksi. Ostamani puuhaarukka ja -lasta maksoivat alle kaksi euroa kappale. Mielenkiinnosta katsoin kaupassa, paljonko vastaava Pirkan tuote maksoi, hinta oli kaksinkertainen. Löysin myös sen kauan kaivatun leipäkorin, ja vieläpä tuohesta tehdyn. Näitä ei joka marketista löydy. Hinta oli tietysti halpa-hallia korkeampi, mutta aion elää tuon tuohikorin kanssa aika kauan ja jättää sen vielä perinnöksikin!

Nyt ystäväni varmaan tietävät, mistä lahjatavarat jatkossa hankin. :)