Reikillä hoitamisesta on tullut osa elämääni viimeisen vuoden aikana. Ensimmäisen kerran tutustuin reikiin hoitokokemuksena viime kesänä, ilman ennakko-odotuksia ja -asenteita. En tiennyt reikistä juuri mitään. Yhden hoitokerran jälkeen olin vaikuttunut. Olin onnekas, sillä ensimmäisen hoitoni suoritti henkilö, jolla on hyvin vahva yhteys - minne, sitä en osaa sanoa eikä sen määrittely olekaan minun käsissäni.

Jonkin aikaa mielessäni oli itänyt jo ajatus jonkin luontaishoitomuodon opiskelusta. En vain tiennyt, mihin suuntaan edetä. Ensimmäisen hoitoni aikana sain viestin, jossa minua kehotettiin harkitsemaan reiki I -tason suorittamista. Siihen mennessä olin jo oppinut kuuntelemaan neuvoja kun niitä minulle suodaan.

Niinpä löysin itseni viime syksynä kurssilta. Valitsin opettajani täysin intuitiivisesti. Ainoa kriteerini oli, että halusin oppia traditionaalista Usuin reikiä (Usui Reiki Ryoho), en länsimaisia variaatioita, joita riittää nykyään moneen lähtöön ja joille kaikille on varmasti oma paikkansa ja tarpeensa. Itse halusin lähteä tutkimaan elämänenergiaa Usuin Kuraman vuorella löytämän polun viitoittamana. Lähdin hakemaan itsehoitomenetelmää, joka reiki alun perin on ollut, mutta löysin täysin uuden maailman, joka on omalta osaltaan on vahvistanut henkistä kasvua ja tuonut paljon rauhaa ja harmoniaa elämään. Elämän keskellä on helpompi navigoida, jos sisällä on valoa näyttämässä tietä. Voisi sanoa, että olen saanut kevyen otteen yhteydestä ykseyteen joka johtaa pois erillisyydestä. Mikrokosmos ei voi olla erillään makrokosmoksesta. Ja mikään maailmassa ei saisi minua enää irrottamaan otettani tuosta yhteydestä. Siksi minulla on keittiön liitutaululla Usuin periaatteet muistuttamassa kun arki meinaa viedä mukanaan. Rantaamme miinoittavien valkoposkihanhien suhteen minulla on vielä runsaasti työsarkaa viidennen periaatteen eli kaikkeen elävään kohdistuvan myötätunnon osalta...

Reiki on japanilaisen Mikao Usuin (1865 - 1926) kehittämä hoitomuoto ja henkisen kehityksen tie, joka on siirrettävissä ihmiseltä toiselle. Sukunsa asemasta johtuen Mikao Usui sai opetusta buddhalaisessa Tendai-luostarikoulussa. Hän opiskeli myös vanhoja samuraiden taistelutaitoja sekä aseettomia taistelutaitoja. Mikao Usui eli koko elämänsä henkistä totuuden etsijän elämää, mutta myös "tavallista" elämää. Vuonna 1918 Mikao Usui aloitti muiden toimiensa ohella kolme vuotta kestävän meditaation (mezo) harjoittelun. Maaliskuussa 1922 Mikao Usui aloitti vaativan 21 päivää kestävän meditaatio- ja henkisen puhdistaumisjakson Kioton läheisyydessä sijaitsevalla Kuraman vuorella. Tämän jakson seurauksena hänen kerrotaan saavuttaneen valaistumisen. Mikao Usui oivalsi jotain syvää paranemisesta, elämästä ja sen voimasta. Siten syntyi reikiksi kutsuttu hoitomuoto sekä taito siirtää energian kanavointikykyä energeettisesti eteenpäin. Reiki oli sensei (jap. opettaja) Mikao Usuin oma persoonallinen tyyli, jossa kohtasivat kaikki Usuin aiemmin opiskelemat taidot.

Reikin perusteiden oppiminen on helppoa ja käyttö yksinkertaista. Reikihoidossa hoitaja toimii energiakanavana. Hän ei luovuta omaa energiaansa, vaan välittää sitä itsensä ulkopuolelta hoidettavalleen tai itsehoidossa itselleen. Hoitojen lisäksi reiki on elämäntapa, joka pitää sisällään monta eri osa-aluetta: henkisen harjoittelun, hoitotekniikat, auttamisen ja perinteen säilyttämisen. Yhdessä nämä muodostavat reikin tien (do), jota kulkemalla ihmiset voivat auttaa itseään ja maailmaa. Sana reiki muodostuu sanoista rei (henki) ja ki (elämän energia tai elämän voima). Yleisen käännöksen mukaan rei tarkoittaa universaalia elämänenergiaa. Kulttuurista riippuen elämänvoiman yhteydessä tulee usein esille esimerkiksi käsitteet qi ja ch'i ja prana. Japanin kielessä käytetään sanaa ki, joka esiintyy muun muassa aikidossa (Aikido = harmonian tie). Itämaisissa kamppailulajeissa hyödynnetään niin sanottua kovaa ki:tä, reikissä käytetään sen sijaan pehmeää ki:tä.

Englannin kielen sana heal (healing) on johdettu viikinkien mukanaan tuomasta sanasta hela, helan. Healing tarkoittaa alkuperäisesti kokonaiseksi tekemistä. Siihen myös reiki pyrkii. Reikin perusteisiin liittyy itsehoito, jonka positiivinen vaikutus on kaikkien helppo huomata. Hoitotyössä itsehoito onkin äärimmäisen tärkeää, sillä meillä on aika vähän annettavaa muille, jos emme itse voi hyvin. Kun reikiä opiskellaan, oppilaille neuvotaan myös säännöllinen hiljentyminen Mikao Usuin opettaman meditaation avulla. Meditaatio rentouttaa ja tasapainottaa, auttaa voimaan hyvin ja jaksamaan. Säännöllinen hiljentyminen kehittää myös itsetuntemusta, helpottaa tunteiden käsittelyä ja hallintaa, mikä puolestaan vähentää stressiä ja jo pelkästään sillä on tervehdyttävä vaikutus ihmiseen. 

Ensimmäisen tason koulutuksen (shoden) tavoitteena on ymmärtää reikin kaksi perusulottuvuutta. Toisaalta reikissä on kyse itsensä ja muiden hoidosta, toisaalta meditatiivisuudesta ja henkisestä elämäntavasta. Yhdessä nämä muodostavat reikin tien. Reiki I -kurssin jälkeen olen hoitanut itseäni ja muita, ihmisiä ja koiria. Käytännön kokemusta on kertynyt jo sen verran, että halusin syventää oppejani toisen tason kurssilla (okuden). Kakkostason koulutuksessa syvennetään reikitietoutta ja opitaan lisää sellaisia hoitotapoja, joita Mikao Usui käytti hoitaessaan. Kakkostasolle eteneminen tarkoittaa vahvempaa sitoutumista eli oppilaan on oltava halukas perehtymään reikiin ja opiskelemaan lisää.

Okudenin myötä opetetaan lähettämään kaukoreikiä. Kaukoreikin lähettäminen liittyy Mikao Usuin aloittamaan vapaaehtoistyöhön. Vuonna 1923 Tokiossa oli voimakas maanjäristys, jossa kuoli valtavasti ihmisiä ja satoja tuhansia jäi kodittomiksi. Mikao Usui saavutti suurta mainetta maanjäristyksen jälkihoidon aikana auttamalla maanjäristyksen uhreja. Sanottiin, että hän ja apulaispormestari Koto Shinbei tekivät yhdessä ihmeitä organisoimalla auttamista ja hoitamalla maanjäristyksessä loukkaantuneita. Tämän jälkeen Usuista tuli tunnettu ja kunnioitettu henkilö Japanissa. Tätä vapaaehtoistyön perinnettä jatketaan Usui Reiki Ryohon piirissä. Kuulun itsekin kaukolähetysrinkiin, jonka avulla tehdään ryhmälähetyksiä apua tarvitsevaan kohteeseen. Yleensä kyseessä on vakava sairaus. Kaukolähetys on minulle vielä uusi asia, mutta kontaktihoitojen myötä olen ollut todistamassa kaikilla aisteillani niin ihmeellisiä asioita ettei minulla ole mitään syytä epäillä sen olemassaoloa tai tehoa. Energia kun ei ole sidoksissa paikkaan eikä kronologiseen, biologiseen tai psykologiseen aikaan. Se on olemassa halusimme tai emme. Meistä itsestämme on kiinni, kuinka energiaa käytetään. 

On melko tavallista, että ihmiset, joille reiki ei ole tuttu asia, suhtautuvat epäillen energian kanavointiin ja lähettämiseen. On silti hyvä muistaa, että myös ajatukset ja puheet ovat energiaa. Negatiiviset ajatukset ovat negatiivista energiaa, joten välillä voi olla syytä tutkailla ajatuksiaan ja sitä millaista energiaa maailmaan lähettää.

Reikin viisaimpia opetuksia minulle on ollut, että anteeksianto on tarpeetonta, jos ei ole suuttumusta. Anteeksianto on myös helppo tie. Jos kaiken voi saada ja antaa anteeksi, miksi muuttaisin toimintaani. Jos en muuta toimintaani en koskaan kehity. Vaikeampi tie on mennä suuttumuksen alkulähteille, ymmärtää sen syyt ja päästä energiasyöppötunteista eroon. Viha on minun vihaani, ei kenenkään toisen. Suuttumus, viha ja huoli ovat suurimpia energian kuluttajia. Miksi haluaisin antaa energiani vapaaehtoisesti noille tunteille. Voiko tätä läksyä kuitenkaan oppia käymättä läpi tunteita, joihin tunnekehomme reagoi ennen kuin opimme tiedostamaan reagointimme, tunteita kuten suuttumus, viha, katkeruus ja anteeksianto. Minä en luultavasti olisi voinut, mutta minä olenkin oppinut lähes kaiken kantapään kautta samoja virheitä toistaen. (Myös mokkapalojen teon oppiminen vaati monta epäonnistumista, sillä 11-vuotiaana en millään ymmärtänyt, että 2 rkl kahvia tarkoittaa kahvia, ei kahvinpuruja..)

Buddhan mukaan elämä on kärsimystä ja kärsimys johtuu tietämättämyydestä. Tietämättömyydestä johtuen ihminen samaistuu kehoonsa ja persoonaansa. Henkisen kasvun tie on tästä tietämättömyydestä luopumista. Minun henkinen kasvuni on se osuus tietämättömyydestä, josta olen jo luopunut. Jokaisella tuo luopumisen osuus on omanlaisensa eikä niitä voi verrata keskenään.