Mikä muutoksessa pelottaa? Sitä olen viime päivinä miettinyt, sillä olen itse sellaisen päätöksen edessä, joka johtaa minulle melko suureen muutokseen. Ajatus muutoksesta saa sydämen hakkaamaan, kylmän hien otsalle ja kädet nihkeiksi, olenko hyppäämässä turvallisesta risteilyaluksesta buffetteineen pieneen kalastusveneeseen. Mikä on pahin skenaario, joka voi toteutua? Miksi ajattelen muutosta negatiivisimman kautta enkä sen kautta, mihin kaikkeen positiiviseen sen johtaa? Siksihän muutosta yleensä haetaan, jotta liikuttaisin pois vanhasta kohti jotain parempaa. Pelottaako muutos kaikkia vai ainoastaan turvallisuushakuisia ihmisiä? En tiedä, mutta minua ainakin pelottaa.

Muutoksessa pelottaa epäonnistuminen ja epävarmuus, se ettei tiedä, johtaako muutos parempaan vai huonompaan. Muutos tarkoittaa usein myös luopumista jostain, mutta samalla voi tulla jotain muuta tilalle. Tai mitä, jos muutos ei muutakaan mitään? Jos tekeekin päätöksen, jota katuu myöhemmin. Jos jos jos. Olen ihan uuvuksissa kaikista jos-ajatuksista. 

Paikoillaan pysyminen pelottaa kuitenkin vielä enemmän. Kehitys vaatii muutosta ja paikoillaan polkemalla se ei onnistu. Vapaaehtoinen muutos on lähtöisin kuitenkin omasta motivaatiostani. Muutokselle on siis jokin tarve ja minulla on siihen kyky ja halu, pelko ei saa estää minua täyttämästä tuota tarvetta. Mieluummin kadun tekemisiäni kuin tekemättä jättämisiäni. Ei muuta siis kuin etteen päin, sanoi mummokin lumessa. Kun pääsee yhden muutoksen yli selättäen pelkonsa, seuraavalla kerralla muutos on jo helpompaa. Ja jos muutos olikin virhe, ei seuraavan korjaavan muutoksen tekeminen olekaan ehkä enää niin suuri hyppy tuntemattomaan kuin edellisellä kerralla. Virhe voi olla myös vain välietappi matkalla oikeaan päämäärään.

Alice: Would you tell me, please, which way I ought to go from here?
The Cheshire Cat: That depends a good deal on where you want to get to.
Alice: I don't much care where.
The Cheshire Cat: Then it doesn't much matter which way you go.
Alice: ...So long as I get somewhere.
The Cheshire Cat: Oh, you're sure to do that, if only you walk long enough.
― Lewis Carroll, Alice in Wonderland