Eilen 17.10., YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, vietettiin vuosittaista Asunnottomien yötä ympäri Suomea erilaisissa tapahtumissa. Suomessa on 7500 ihmistä kokonaan vailla asuntoa. Asuminen on kriisiytymässä. Useat tavalliset ihmiset ovat menettämässä asuntonsa, yhtenä syynä on jatkuvasti nousevat asumiskustannukset. Monen yksin asuvan eläkeläisen tuloista asuminen voi viedä lähes 40 prosenttia. Pitkäaikaisasunnottomia autetaan jo, mutta uusien asunnottomien määrä lisääntyy.

Asunnottomia perheitä on noin 420. Helsingissä asunnottomia lapsiperheitä oli vuonna 2013 kuukausittain 100-150. Lain mukaan lapsiperheille on tarjottava kriisimajoitus välittömästi ja resurssipulan vuoksi perheitä on majoitettu hoteilleihin. Hotellimajoituksesta aiheutuvat kustannukset kaupungille ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Vuonna 2011 kustannukset olivat 4,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2012 kustannuksia tuli jo 6,4 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja kiinteistövirasto kiistelevät siitä, kenelle kuuluu vastuu ongelman ratkaisusta.

No mutta, nyt on ainakin kaikki paukut laitettu alkoholilain uudistukseen. Nakkien ja Koffin varjojen kadottua voidaan Suomen alkoholiongelma varmasti laskea ratkaistuksi ja voidaan keskittyä taas näihin muihin vähemmän tärkeisiin asioihin, kuten työttömyys, asunnottomuus ja ebola. Uhmaan vielä valvovaa silmää, koska lukijamäärät antavat minulle toistaiseksi liikkumavaraa, kirjoittamalla tähän lisäksi riskisanat punaviini, suomi, kukko ja viski, ja toivon ettei kukaan ratkea ryyppämään heti aamusta tämän luettuaan.

Onneksi käytännöntoimijoita löytyy edes kolmannelta sektorilta. Sillä aikaa kun virastot kiistelevät ja perustavat työryhmiä, A-Klinikkasäätiö asetti alkusyksystä haasteen neulojille. Haasteen tavoitteena oli kerätä 1000 paria villasukkia Asunnottomien yötä varten. Facebookin sukkakeräysryhmässä olen seurannut sukkien kerääntymistä lämpimin ajatuksin. Loppujen lopuksi villasukkia kertyi yli 2000 paria eli tavoite yli tuplaantui. Lisäksi tuli paljon muita kutomuksia, lapasia, huiveja ja puseroita. Kutojat olivat liittäneet sukkien mukaan myös mieltä lämmittäviä viestejä. Ihmisten toisistaan välittäminen on kertakaikkiaan niin arvokasta. Ja mikä voima siinä onkaan, kun ryhmä ihmisiä alkaa toimimaan yhteisen asian puolesta. Tällainen palauttaa taas uskon ihmisyyteen kaikkien negatiivisten uutisten täyttämässä maailmassa. Niin paljon kuin nykyään sosiaaliseen mediaan liittyy epäkohtia niin tätä tuskin olisi saatu aikaan ilman sosiaalista mediaa.

Itse en valitettavasti pysty neulomaan juurikaan ilman että hermot menee. Ei päähermot vaan ulnarishermot vasemmassa kädessä. Yhden parin miesten sukkia sain kitkutettua pienissä erissä. Tuloksena oli puutunut käsi ja jumiutunut niska, mutta kyllä oli sen arvoista kun sain edes yhden parin sukkia postiin osoitteella A-Klinikkasäätiön sukkakeräys. Moni voi pitää tätä vähäisenä tekona, mutta yritän itse pitää kiinni ajatuksesta, että autan aina kun voin siinä määrin kun voin. Tällä kertaa se oli yksi pari sukkia. Elämän perusasioiden ollessa itsellä hyvin, näen muiden auttamisen oikeastaan jopa velvollisuutenani, mutta velvollisuus on väärä sana, sillä osittain syynä on myös puhdas itsekkyys. Auttamisesta saa vain niin pirun hyvän mielen itselleen.

Toivottavasti nämä sukat lämmittävät nyt jonkun jalkoja ja mieltä.

Usein kansan tahtotilalla on mahtava vaikutus. Uusi lastensairaala on siitä mainio esimerkki. Sodan jälkeen asutettiin 400 000 ihmistä. Miksiköhän nyt ei asiat järjesty paljon pienemmälle joukolle?

Helsingin sanomista voi lukea ajatuksia herättävän artikkelin asunnottomuudesta Suomessa ulkomaalaisen asunnottoman silmin.

Useat meistä ovat heränneet tähän lauantaiaamuun omassa kodissaan. Keittelemme aamukahvia ja mietimme, mitä tänään haluaisimme syödä aamiaiseksi. Muistetaanhan olla kiitollisia kodeistamme.

Character is how you treat those who can do nothing for you.

“You can easily judge the character of a man by how he treats those who can do nothing for him."

Johann Wolfgang von Goethe