Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 1. helmikuu 2016

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta?

Toissakesänä kävin kesälomallani Ärjän paratiisisaarella ensi kertaa 15 vuoteen. Lähdimme veneellä kolmen tunnin matkalle saarta kohti ukkosen jyllätessä Kainuun meren selällä. Perille päästessä aurinko jo porotti ja saimme nauttia saaresta aivan keskenämme. Vastaavaa helmeä ei löydy monesta maailman kolkasta ja sen tiedon kanssa palasin mieli matalana Helsinkiin kaivaten takaisin Oulujärvelle, sielunmaisemaani. Yritin lääkitä kaipuuta uintiretkellä Sipoon Pilvi"järvelle", joka seuraavana päivänä olikin jo sitten suljettu ja Iltasanomien etusivulla epidemiaepäilyksen vuoksi.

Vasta aikuisena olen ymmärtänyt Suomen ja erityisesti kotiseutuni luonnon arvon ja ainutkertaisuuden. Toivottavasti en liian myöhään ehtiäkseni vielä nauttia siitä, tuleville sukupolville se voi olla jo myöhäistä, jos välinpitämättömyys, ahneus ja typeryys jatkuu.

Ohessa linkki Reijo Heikkisen Ärjän hakkuita koskevaan kirjoitukseen.

http://www.reijoheikkinen.fi/arjansaaren-metsanhakkuut-tammi-helmikuussa-2016/

Helsingin ja Lapin hiihtokeskusten välissä on pitkä pätkä hienoa Suomea, joka monelta jää kokematta. Siellä on maailmalta piilossa monta ihanaa paikkaa, etsikää oma paikkanne ja nauttikaa. Ilman 11 tunnin lentoa.

Minust’ oli kuin olisi soudettu         

Minust’ oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt’ ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui -
ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkahan kiipi -
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.

Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.

Eino Leino

a%CC%88rja%CC%88%20copy.jpg

lauantai, 21. marraskuu 2015

Hymy ei maksa mitään

Luin tässä aamutuimaan Kotiliedestä Jenni Haukion miellyttävän kirjoituksen positiivisen ajattelun merkityksestä. Jenni kirjoitti asioista, joita olen itsekin miettinyt, mutta hän onnistui sanoittamaan ajatukseni täydellisesti. Olen itse herkkä ja melankoliaan taipuvainen, nuorempana olen ollut ehkä jopa hieman pessimisti. Elämä on tuonut eteen monenlaista polkua taaperrettavaksi ja se on väistämättä muokannut minua. Osaltaan mielenlaatuun on varmasti vaikuttanut kotiseutuni Kainuu, joka on minulle rakas ja kainuulaisuuteni on osa minua ja olen ylpeä siitä, mutta hyvällä tahdollakaan en voi sanoa, että nälkämaahan olisi erityisen runsaasti viljelty positiivisuuden siemeniä. Vasta aikuisella iällä olen ymmärtänyt, että voin valita itse asenteeni. Aikuinen ihminen ei voi syyttää omista valinnoistaan kotiseutua, perhettä, geenejä, pomoa tai mennyttä, nykyistä tai tulevaa hallitusta. Valitan edelleen turhasta, mutta aikaisempaa useammin osaan löytää asioista niiden valoisan puolen.

Jennin kirjoitus sai minut myös pohdiskelemaan eilistä kokemustani lipaskerääjänä. Eilen vietettiin lapsen oikeuksien päivää, joten olin lipaskerääjänä Helsingin keskustassa. Joskus olen suunnitellut SPR:n lipaskerääjäksi ilmoittautumista, mutta aina se on jäänyt vain hataraksi ajatukseksi. Nyt pääsin keräystä sitten kokeilemaan ja kokemus oli mielenkiintoinen. Seisoimme Helsingin kalleimpien liikkeiden läheisyydessä ja siinä seistessä tein monenlaisia osittain yllättäviäkin havaintoja. Tunteet ja ajatukset vaihtelivat turhautumisesta liikutukseen. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, kuinka moni suomalainen vältteli katsekontaktia tai hymyn kohdatessaan kurtisti otsaansa entisestään. Useat yrittivät vaivihkaa silmäkulmastaan katsoa liiveistämme, mitä tai ketä edustamme. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin silmiin pistävän useat. Useimmiten turistit katsoivat rohkeasti, mikä järjestö on kyseessä, hymyilivät ja jatkoivat matkaansa. En veloittanut keräysliivin katsomisesta tai hymystä mitään. Lahjoittaminen on vapaaehtoista, kuten myös se, päättääkö itse vastata hymyyn hymyllä vai ei, mutta hymy kun ei maksa mitään, niin miksi sitä säästelisi. Liikuttavin kohtaaminen oli pienen pojan kanssa, joka tiputti lippaaseen äidiltään saamansa kolikon, nosti katseensa minuun, katsoi suoraan silmiin isoilla sinisillä silmillään ja hymyili. Eihän lannisteta tuota hymyä.

 

"Hymy ei maksa mitään 
mutta se antaa paljon 
se rikastuttaa häntä joka sen saa 
mutta ei antajaankaan köyhäksi tee
se kestää vain hetken 
mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti 
kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen 
että tulisi toimeen ilman sitä 
eikä kukaan niin köyhä 
ettei se voisi häntä rikastuttaa 

Hymy luo onnea kotiin 
hyvää tahtoa liike-elämään 
se on ystävyyden tunnus 
se tuo levon väsyneille 
ilon lannistuneille 
ja auringonpaisteen murheellisille 
ja se on luonnon paras vastamyrkky 
kaikkiin huoliin 
Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa 
kerjätä, lainata tai varastaa 
sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa 
ellei sitä lahjoita pois 
Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilemään 
hymyile sinä heille 
sillä kukaan ei niin suuresti tarvitse hymyä 
kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä."

Rauhallista viikonloppua!

WP_20151121_08_39_10_Pro.jpg

lauantai, 29. elokuu 2015

Kirjoittamisen tuska

Spontaani luova taukoni kirjoittamisessa on venynyt puolen vuoden pituiseksi. Sain keväällä omat kangaspuut ja runsas marjakesä ei ole ainakaan helpottanut kiireitä. Kiire ei ole kuitenkaan ollut ainoa syy radiohiljaisuuteen. Silloin tällöin on käynyt mielessä, että olisi mukava kirjoittaa, mutta mikään ei ole inspiroinut riittävästi viedäkseni asian ajatusta pidemmälle.

Olen luultavasti tehnyt kaikki mahdolliset virheet, jotka blogin pitäjä voi tehdä. En kuitenkaan aloittanut tätä blogia aikoinaan saavuttaakseni rahaa, mainetta tai palkintoja enkä edes halua käyttää sanaa blogi vaan puhun mieluummin kirjoittamisesta. En vietä aikaani luomassa täydellistä illuusiota kameran linssin kautta. Aloitin kirjoittamisen, koska minusta tuntui, että kaikki maailman murheet kulkivat raskaina harteillani ja kirjoittaminen tuntui sopivalta tavalta kanavoida ajatuksiani mieltäni painavista maailman epäkohdista. Jos joku jaksaa kirjoitukseni lukea, se ilahduttaa minua. En kuitenkaan voisi suoltaa jatkuvalla syötöllä pintaraapaisukirjoituksia, joissa menee faktat ja fiktiot välillä sekaisin, vain pitääkseni lukijoiden mielenkiintoa yllä. Kevyemmissä aiheissa, kuten muoti, ruoka ja sisustus, syvällinen pohdinta ja taustatutkimus tuskin ovat aina kovin tarpeellisia tai edes järkevää ajankäyttöä, mutta tunteita ja mielipiteitä herättäviä aiheita käsittellessä kirjoittajalla on mielestäni edes jonkinlainen vastuu perehtyä aiheeseen. Argumentoimattomat mielipiteet ovat vain ongelmajätettä tällä muutenkin roskaan hukkuvalla maapallolla. Kirjoituksella tulee olla jotain muutakin arvoa kuin shokkiarvoa, muutaman kerran olen lukenut esimerkiksi Image -lehden blogin kirjoituksia järkyttyneenä niiden heikkolaatuisuudesta. Korvapuustireseptillä ruokablogissa on huomattavasti enemmän arvoa kuin egon mielipiteillä, jotka on tarkoituksella muotoiltu ja kohdistettu loukkaamaan. Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.

Muutama asia on saanut minut aina näkemään hieman punaista. Epäoikeudenmukaisuus ja siihen liittyvä välinpitämättömyys ovat tuon listan kärjessä. Nyt minusta on ehkä tuntunut, että olen kirjoittamisen kautta saanut kanavoitua osan maailmantuskasta pois omilta harteiltani enkä siksi ole kokennut tulenpolttavaa tarvetta kirjoittaa yhtään mistään. Tämän vuoksi tuskin voisin koskaan kirjoittaa työkseni, koska en voi kirjoittaa ilman inspiraatiota. Välillä tulen lukeneeksi artikkeleita, joista paistaa läpi sieluttomuus. Kirjoittajalla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa aiheesta, mutta palstatila täytyy täyttää. Minä jätän asiat mieluummin tekemättä kuin teen ne vasemmalla kädellä. Jos se vaatii puolen vuoden taukoa niin sitten sellainen tauko täytyy pitää. Samoin kun en voi kutoa mattojakaan ilman inspiraatiota.

Uusi kudontahuoneeni valmistui keväällä ja sain tuoda uudet puuni sinne. Kokoamiseen ja loimen laittoon meni muutama tunti, mutta onneksi oli ystävällinen ammattilainen Hakunilan käsityökeskuksesta auttamassa.

kudontahuone.jpg

Mattojen värimaailman suhteen kesä on ollut todella inspiroiva. Ilmeisesti kesä on ollut joidenkin mielestä huono, kylmä ja sateinen, mutta minä olen nähnyt, miten luonto on kukoistanut tänä kesänä toisin kuin muutamana edellisenä ja se kertoo minusta sen, että sää on ollut Suomen ilmastolle juuri oikea. Sitä paitsi etelässä ainakin sateet ovat tulleet öisin ja minua on se jopa harmittanut, sillä omien sääntöjeni mukaan saan kutoa kesällä mattoja vain huonolla säällä. Ja tänä kesänä en ole päässyt kutomaan montakaan kertaa.

Kuvista ainakin voisi päätellä, että kesä on ollut oikein mukava. :)

Marjastajia on ollut liikkeellä paljon tänä kesänä.

anni.jpg

Vuokatin erämailla.

puro%20vuokatti.jpg

pekkah.jpg

vuokatti.jpg

Lapsuuden maisemissa Kainuun merellä.

paltaniemi%20.jpg

7-vuotiaan kalamiehen saalis. Mummi paistoi saaliin ja kalamies itse söi.

einon%20kalat.jpg

Etuoven kukka-amppeliin oli pieni lintu tehnyt pesän lomareissumme aikana kesäkuussa. Orvokit siinä vähän nuupahti ajan kanssa kun ei toisten kotia oikein voi kastella. Kun sisko perheineen tuli kylään volyymitaso nousi ilmeisesti sen verran, että emo päätti nyt olevan koko pesueen aika lentää pesästä. :D

linnunpes%C3%A4.jpg

Kantarelleja on kerätty juhannuksesta asti. Viimeksi eilen.

kantsut.jpg

Asun luonnon keskellä, joten olen päässyt seuraamaan luonnonkukkien väriloistoa ja olen nähnyt kukkia, joita en ole aikaisempina kesinä nähnyt alueella. Luonto osaa yhdistää oikeat värit toisiinsa kerrassaan taidokkaasti. Kukkia katsellessani sormet ovat syyhynneet päästä etsimään matonkuteita oikeiden väriyhdistelmien saavuttamiseksi. (Onneksi voin kuitenkin repiä matonkuteita ulkona, vaikka ei olekaan ollut riittävästi sadekelejä kudontaa ajatellen).

kukka1.jpg

kukat3.jpg

ruusu.jpgmik%C3%A4lie.jpg

Vuosi sitten olin soveltuvuustesteissä, jotka mittasivat muun muassa luovuutta. En keksinyt riittävän monta käyttötapaa piippurassille ja klemmarille paineen alla määräajassa. Muilla alueilla pärjäsin verrokkiryhmääni paremmin, mutta luovuuteni ei testin mukaan sinne yltänyt. Minua tuo luovuustesti lähinnä nauratti. Voiko luovuutta oikeasti mitata? Ei mielestäni. Useilla ihmisillä luovuus on testeiltä piilossa, koska moderni elämäntyyli ei sitä pääse ruokkimaan tai jopa tukahduttaa sen, ellei itse ota luovuutta sarvista ja ja ala luomaan.


"Jos haluat oppia jotain, lue siitä, jos haluat ymmärtää jotakin, kirjoita siitä, jos haluat tulla mestariksi jossakin, opeta sitä."

- Yogi Bhajan

lauantai, 21. helmikuu 2015

Rakkaudesta mattoihin

Melkoista radiohiljaisuutta on tullut pidettyä täällä kirjoittelupuolella. Aivan toimetonna en kuitenkaan ole ollut. Aloitin loppuvuodesta uudessa työpaikassa ja siellä onkin ollut melkoista haipakkaa, positiivisessa mielessä onneksi. Suurin aikasyöppö työn ja urheilun lisäksi on kuitenkin ollut viime syksynä aloittamani uusi harrastus, matonkudonta nimittäin. Fyysisten vaivojen vuoksi en pysty enää neulomaan ja ompelukaan ei suuremmin innosta. Vuosia olen haaveillut matonkudonnasta, mutta logistisista ja muista syistä johtuen se vain ei ole aikaisemmin onnistunut. Syksyllä aloin kutomaan Sipoon kansalaisopistossa, minkä lisäksi olen kutonut käsityökeskuksessa. Nyt olen ihan hurahtanut kudontaan. Siinä todella näkee työnsä jäljen samalla kun kierrättää, kehittää uusia taitoja ja tekee jotain hyödyllistä, inhoan nimittäin turhakkeita. Tuskin maltan perjantai-iltana enää odottaa, että pääsen lauantaina kutomaan.

Erityisen mieluisaa minulle on eri väriyhdistelmien suunnittelu. Toistaiseksi kun olen saanut värittää vain exceliä töissä. Olenkin kehittynyt siinä aika hyväksi. ;) Luovaa puolta voi siis ylläpitää myös excelin kanssa.

Monimutkainen laji on tuo kudonta. Ennen kuin pääsee kutomaan pitää luoda loimet ja laittaa ne puihin. Kudontasanasto on myös aivan oma juttunsa. Aikoinaan aloin opettelemaan astangan asanoita sanskriitistä siirtokirjoitettuna, mutta ei niistä ole monta vuosien aikana mieleen jäänyt. Toivottavasti kudontasanasto jäisi mieleen vähän paremmin. Yksi noin kolmesta jo osaamastani termistä on niisiminen, alussa luulin vuoron perään kyseessä olevan liisiminen tai tiisiminen, kunnes kuukkeli paljasti, että kyseessä on niisiminen. Niisintä tarkoittaa loimien pujottamista lävitse niisistä, jotka kudottaessa poljinten ohjauksesta muodostavat viriön.

Matonkudonnassa on ihan oma ala-kulttuurinsa. Kutojien keski-ikä on, kuten olettaa saattaa, ei ihan matala. Itse viihdyn vanhempienkin ihmisten seurassa, minusta on hienoa viettää aikaa eri-ikäisten ihmisten kanssa. Sitä paitsi nämä 10-30 vuotta kudontaa harrastaneet rouvat ovat melkoisia apuopettajia. Erityisesti yksin eläville senioreille kudonta ja käsityökeskukset ovat hyvä tapa pitää yllä sosiaalista elämää, vaikka matonkudonta ei enää olisi se tärkein asia, niin on kiva juoda kahvia ja seurustella kanssakutojien kanssa. 

Toivottavasti suomalaiset käsityöperinteet ja niiden opetus eivät ole katoamassa. Käsityökeskuksia lakkautetaan ja kansalaisopiston ryhmänikin tulevaisuus on nyt hieman vaakalaudalla. Vuokrasopimus nykyisessä mörskässä on päättymässä ja uusista tiloista ei ole tietoa. Varulta ostaa täräytin kuvassa olevat kangaspuut käsityökeskuksesta pois uusien tilalta, joten omalta osaltani tulen tulevaisuudessakin ylläpitämään suomalaista käsityöperinnettä, jos ei muuten niin Kankaankutojan opas apunani. Kunhan tuleva kudontahuone on remontoitu ja saan tuoda puut sinne niin pääsen kunnolla kutomaan.

WP_20150118_15_47_41_Pro.jpg

Aamullakin piti heti herättyä sännätä kutomaan Södikseen. Taitaa olla jo kevättä rinnassa värien perusteella. Metrin verran tuli tehtyä tänään ja huomenna taas heti aamusta tekemään toinen mokoma.

WP_20150221_13_08_26_Pro.jpg


perjantai, 2. tammikuu 2015

Keskusteluja jumalan kanssa

Jaahas, uuden vuoden toinen päivä on parhaillaan menossa. Uusi vuosi onkin hyvä aloittaa hieman kevyempien aiheiden pohdinnoilla. Aiheella, kuten jumala. Parin vuoden ajan eräs teos on putkahdellut esiin eri yhteyksissä. Jokin aika sitten myös ystäväni kertoi lukevansa parhaillaan kyseistä kirjaa ja päätin viimeinkin hankkia kirjan myös omaan lukuuni. Kyseessä on Neale Donald Walschin keskustelua ja mielipiteenvaihtoa aiheuttanut kirja tai oikeastaan kirjasarja nimeltä Keskusteluja jumalan kanssa. Nyt älä säikähdä sanaa jumala, vaan yritä pysyä kyydissä. Korostaisin kuitenkin jo tässä vaiheessa, että tämä kirjoitus on tarkoitettu kaikille, mutta erityisesti avoimille mielille.

Kyseessä ei ole mikään uusi kirja. Ensimmäinen osa on julkaistu vuonna 1999 ja käsittelee ihmiselle henkilökohtaisia aiheita keskittyen lähinnä yksilön elämässään kohtaamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Vuonna 1999 minä valmistuin ylioppilaaksi enkä todellakaan ollut kiinnostunut mistään näin syvällisestä. Toinen osa julkaistiin heti perään vuonna 2000 ja se käsittelee enemmän geopoliittisia ja metafyysisiä asioita, joita maapallo tällä hetkellä kohtaa. Vuonna 2000 olin jo juhlimassa haalaribileissä Tampereella. Kolmas osa julkaistiin vuonna 2002 ja tämä osa käsittelee universaaleja totuuksia sekä sielun kohtaamia haasteita ja mahdollisuuksia. Vuonna 2002 puolestaan nautin opiskelijaelämän riennoista Italiassa. Eipä siis ihme, että ilmestymisvuosinaan nämä kirjat eivät ole tarttuneet käteeni. Walschilta on tämän jälkeen tullut muitakin kirjoja. Netistä olen lukenut myös hänen muita kanavointejaan. Tai siis kanavointejahan nämäkin kirjat ovat, joten filosofisesti on hieman hankalaa sanoa, kuka kirjat on kirjoittanut, mutta fyysisesti kirjat ovat lähtöisin Walschin kädestä.

Suomenkielisten painosten saaminen osoittautui mahdottomaksi, koska ne ovat loppuneet kaikkialta, joten tilasin samalla koko sarjan englanninkielisenä. Olen nyt ensimmäisen osan puolivälissä ja lukeminen on hiukan hidasta, sillä kyseessä ei ole ihan Harlequin -sarja. Alku tuntui hieman jopa raskaalta, mutta sitten lähti vauhtiin. Nyt olen kohdassa, jossa Neale on esittänyt jumalalle pitkän listan kysymyksiä, joista käydään dialogia. Kirja on kerrassaan mainio. Parasta mielestäni on myös se, että kirjassa käsitellään hyvin paljon asioita, joita olen itsekin pohtinut ja vastauksia, jotka vastaavat johtopäätöksiä, joihin olen itsekin pohdinnoissani tullut. En ole siis aivan hukassa. Kyseessä on ehkä inspiroivin koskaan lukemani kirja, huumorilla maustettuna. Kevyttä kenttälounasta nämä kirjat eivät ole, joten hieman omaa mielenkiintoa aiheeseen vaaditaan.

WP_20150102_10_23_57_Pro.jpg

"For those with an open mind, a limitless curiosity, and a sincere desire to seek the truth, this book is stunning."

Nealen taustoista voisin kertoa myös hieman, mikäli jo tässä vaiheessa pidätte häntä aivan huru-ukkona. Tässä kuvaus suomenkielisen painoksen ensimmäisestä osasta.

"Seitsemän vuotta sitten amerikkalaisen Neale Donald Walschin elämä oli aallonpohjassa. Hänen ihmissuhteensa eivät toimineet, hänen terveytensä oli heikko ja hän oli saanut potkut työstään. Eräänä yönä tämä vihainen ja turhautunut mies ryhtyi kirjoittamaan kirjettä Jumalalle ja hämmästyksekseen hän alkoi saada vastauksia.
Kolmen vuoden ajan Walsch kävi keskusteluja Jumalan kanssa monenlaisista aiheista, jotka vaihtelivat ihmissuhteista, synnistä ja seksistä maailman tilaan ja Jumalan olemukseen. Sitten Walsch julkaisi keskustelunsa kirjana, joka Yhdysvaltojen menestyksen jälkeen nousi yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyksi kansainväliseksi bestselleriksi.

"Herkeämättä olet minua anellut näyttäytymään, selittämään itseni, paljastamaan itseni.
Tässä minä nyt teen sen, niin suoraan ettet mitenkään voi ymmärtää minua väärin, niin yksinkertaisella kielellä ettet mene sekaisin, niin tavallisin termein ettet hämmenny sanaviidakosta."

"Ensimmäinen laki on, että jokainen voi olla, tehdä ja saada kaiken mitä voi kuvitella. Toinen laki on, että jokainen vetää puoleensa sitä mitä pelkää."

Neale Donald Walsch perusti yhdessä samoin ajattelevien kanssa maailmanlaajuisen yhdistyksen Humanity's Team, jonka perusperiaate on Olemme kaikki yhtä. Humanity's Team Finland ry. aloitti toimintansa Suomessa 2010. Lainaus yhdistyksen sivuilta. www.humanitysteamfinland.net 

"Monesti koemme elämämme taisteluksi, josta pitää "selvitä". Tunnemme olevamme kaikista ja kaikesta erillään. Kannamme mukanamme monia uskomuksia, ja pidämme niistä kiinni kynsin ja hampain. Jos uskaltaisimme kysyä ja vastata rehellisesti itseltämme: Toimiiko tämä uskomus? Onko tämä hyväksi? Tuoko tämä asia rakkautta elämääni...? vastaus olisi monesti ei.

Uskomukset ja pinttyneet ajatusmallit Luojasta, elämästä ja toisistamme luovat kärsimystä, uutta ei mahdu tilalle.

Meillä on voima muuttaa elämämme. On tullut aika löytää unohduksissa ollut tietomme ja muuttaa elämä sellaiseksi kuin mitä se todella on, pyhä, ikuinen ja rakkauden täyttämä."

En tiedä, rikonko nyt tekijänoikeuslakeja kirjoittamalla kirjasta tähän suoria lainauksia, mutta haluan antaa tässä muutamia maistiaisia, jos nämä puhuttelevat niin voit lukea lisää Nealen kirjoista. Syy, miksi haluan tästä kirjoittaa on se, että kyseessä on asia, josta useat ovat nykyään kiinnostuneita, mutta kaikki eivät uskalla puhua kiinnostuksestaan edes lähimmille ystävilleen pelätessään tulevansa leimatuksi. Minua tällainen leimaus ei haittaa, olen erittäin mielelläni hörhö ja hihhuli, jos se tekee minut onnelliseksi eikä aiheuta vahinkoa kenellekään. Kirjan luonteen huomioonottaen uskon ettei Neale pahastuisi lainauksistani. Pahoittelen englanninkielisiä lainauksia, mutta en halua ottaa käännösvirheiden riskiä.

Ensimmäisenä otan esiin lainauksen maapallon ongelmista. Usein kysytään, miksi jumala antaa pahojen asioiden tapahtua. Jumala ei tee pahoja asioita, vaan me ihmiset, me itse mahdollistamme nämä asiat joko itse suoralla toiminnallamme tai antamalla niiden tapahtua. Toisin sanoen, mitä teemme vääryyden edessä, kauhistelemmeko vai toimimmeko, jotta vääryyttä ei tapahtuisi? Myöhemmin käsitellään muun muassa raamatun alkuperää.

- Are you saying the world will always have problems? Are you saying that you actually want it that way? (N)

- I am saying that the world exists the way it exists - just like a snowflake exists the way it exists - quite by design. You have created it that way - just as you have created your life exactly as it is. I want what you want. The day you really want an end to hunger, there will be no hunger. I have given you all the resources with which to do that. You have all the tools with which to make that choice. You have not made it. Not because you cannot make it. The world could end world hunger tomorrow. You choose not to make it. You claim there are good reasons that 40 000 people a day must die of hunger. There are no good reasons. Yet at a time when you say you can do nothing to stop 40 000 people a day from dying of hunger, you bring 50 000 people a day into your world to begin a new life. And this you call love. This you call God's plan. It is a plan which totally lacks logic or reason, to say nothing of compassion. (G)

- I am showing you in stark terms that the world exists the way it exists because you have chosen for it to. You are systematically destroying your own environment, then pointing to so-called natural disasters as evidence of God's cruel hoax on yourself, and it is your ways which are cruel. (G)

- Nothing, nothing is more gentle than Nature. And nothing, nothing has been more cruel to Nature than man. Yet you step aside from all involvement in this: deny all responsibility. It is not your fault, you say, and in this you are right. It is not a question of fault, it is a matter of choice. (G)

- You can choose to end the destruction of your rain forest tomorrow. You can similarly end all war tomorrow. Yet if you can not all agree on something basically simple as ending the killing of each other, how can you call upon the heavens with shaking fist to put your life in order? (G)

- I will do nothing for you that you will not do for your Self. That is the law and the prophets. (G)

- Not to decide is to decide. (G)

- You say "hold to your values" at the same time you say our values are all wrong. Help me with this. (N)

- I have not said your values are wrong. But neither are they right. They are simply judgements. Assessments. Decisions. For the most part, they are decisions made not by you, but by someone else. Your parents, perhaps. Your religion. Your teachers, historians, politicians. Very few of the value judgements you have incorporated into your truth are judgements you, yourself, have made based on your own experience. Yet, experience is what you came here for - and out of your experience were you to create yourself. You have created yourself out of the experience of others. (G)

- If there was such a thing as a sin, this would be it: allow yourself to become what you are because of the experience of others. (G)

- Yet its seems so... presumptuous.. to simply sit down and dialogue with You this way - much less to imagine that You - God - are responding - I mean, this is crazy. (N)

- I see. The authors of the Bible were all sane, but you are crazy. (G)

- The Bible writers were witnesses to the life of Christ, and faithfully recorded what they heard and saw. (N)

- Correction. Most of the new testament writers never met or saw Jesus in their lives. They lived many years after Jesus left the Earth. They wouldn't have known Jesus of Nazareth if they walked into him on the street. (G)

- But... (N)

- The Bible writers were great believers and great historians. They took the stories which had been passed down to them and their friends by others - elders - from elder to elder, until finally a written record was made. And not everything of the Bible authors was included in the final document. (G)

- Already "churches" had sprung up around the teachings of Jesus and as it happens whenever and wherever people gather in groups around an powerful idea, there were certain individuals within these churches, or enclaves, who determined what parts of the Jesus Story were going to be told - and how. This process of selecting and editing continued throughout the gathering, writing, and publishing of the gospels, an the Bible. (G)

- Even several centuries after the original scriptures were committed to writing, a High Council of the church determined yet one more time which doctrines and truths were to included in the then-official Bible - and which would be "unhealhty" and "premature" to reveal to the masses. (G)

- And there have been other holy scriptures as well - each placed in writing in moments of inspiration by otherwise ordinary men, none of whom were any more crazy than you. (G)

- Which brings me to another question. Why don't you fix the world, instead of allowing it to go to hell? (N)

- Why don't you? (G)

- I don't have the power. (N)

- Nonsense. You've the power and the ability right now to end world hunger this minute, to cure diseases this instant. What if I told you your own medical profession holds back cures, refuses to approve alternative medicines and procedures because they threaten the very structure of the "healing" profession? What if I told you that the government of the world do not want to end world hunger? Would you believe me? (G)

- I'd have hard time with that. I know that's the populist view but I can't believe it's actually true. No doctor wants to deny a cure. No countryman wants to see his people die. (N)

- No individual doctor, that's true. But doctoring and politicking have become institutionalized, and it's the institutions that fight these things, sometimes very subtly, sometimes even unwittingly, but inevitably.. because to those institutions it's a matter of survival. And so to give you just one very simple and obvious example, doctors in the West deny the healing efficacies of doctors in the East because to accept them, to admit that certain alternate modalities might just provide some healing, would be to tear at the very fabric of the institution as it has structured itself. This is not malevolent, yet it is insidious. The profession doesn't do it because it's evil. It does it because it is scared. All attack is a call for help. (G)

- I read that in A Course in Miracles. (N)

- I put it there. (G)

- Boy, you have an answer for everything. (N)

Lopuksi vielä yksi kohta, jossa keskustellaan sielun tehtävästä ja joka erityisen hyvin kuvaa nykypäivän polarisoitunutta maailmaamme. Erityisesti minulla tulee tästä mieleen suosikkipoliitikkoni, eräs naispuolinen ministerimme, jonka toimenkuvaan kuuluu jatkuva tuomitseminen, ja hän tekee sitä Jumalan nimissä. Mietinpä vain, mitä mieltä jumala tästä kaikesta olisi. Kirjassa käsitellään myös tätä aihetta.

"The job of the soul, of course, is to cause us to choose the grandeur - to select the best of Who You Are - without condemning that which you do not select. This is a big task, taking many lifetimes, for you are not to rush to judgement, to call a thing "wrong" or "bad" or "not enough", rather than bless what you do not choose. You do more than condemn - you actually seek to do harm to what you do not choose. You seek to destroy it. If there is a person, place or thing you do not agree, you attack it. If there is a religion that goes against yours, you make it wrong, if there is a thought that contradicts yours, you ridicule it. If there is an idea other than yours, you reject it. In this you err, for you create only a half a universe. And you cannot even understand your half when you have rejected out of hand the other."

Tekstien irrottaminen kontekstistaan on aina hieman riskaabelia, mutta luotan siihen, että jos olet jaksanut lukea tänne asti, olet jo sen verran valveutunut ettet ota näitä absoluuttisina asioina, vaan ymmärrät tekstien olevan osa laajempaa kokonaisuutta.

Nealen kirjojen ei ole varmaankaan tarkoitus yrittää ottaa uutta raamatun tai koraanin roolia, vaan mielestäni tarkoitus on herätellä ajattelemaan itse, etsimään tietoa ja löytämään itselleen sopivan "totuuden", olettaen että tällaiseen kirjaan tarttunut henkilö sellaista etsii ja haluaa olla itse oman elämänsä johtaja. Minulle yksi tärkeimmistä syistä miksi haluan pohtia näin syntyjä syviä on se, että kun täältä lähden kohti seuraavaa seikkailua, haluan lähteä rauha sydämessäni. Tämä on minun minuuteni ja motiivini, joten älä missään tapauksessa "usko" minunkaan monologiani vaan etsi itse oma totuutesi.

Tänään huomasin, kuinka makuuhuoneen lipaston päälle onkin kerääntynyt mielenkiintoinen esineiden yhdistelmä: Indonesiasta Lombokin saarelta ostamani Buddhan pää, (Lombokin pääuskonto on islam kun taas viereisellä Balin saarella valtaväestö on hinduja), joululahjaksi saatu enkeli sekä keramiikassa tekemäni Prana -taulu, jota pidän esillä muistuttamassa kaikkialla virtaavasta elämänvoimasta. Nämä esineet ovat minulle tärkeitä ja siksi ne ovat "sattumalta" päätyneet samaan paikkaan. Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen niin ehkä niillä on suurempi symbolinen merkitys, muistuttamassa minua siitä, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. 

Tästä samasta syystä kirjoitan sanan jumala yleensä pienellä, koska se sana pitää minulle sisällään yhden suuremman voiman, jolla on useampia nimiä. Ja pieni kirjain kuvaa minulle sitä, että jumala ei ole korokkeelle nostettu tuomari. Isolla kirjoitettu jumala on minulle se kunkin kulttuurin jumala, jonka ihminen on institutionalisoinut ja jota ihminen käyttää milloin mihinkin tarkoitukseen viedäkseen läpi oman tahtonsa tehden jumalasta ja pyhistä kirjoistaan miekkansa. Minulle jumala ei ole tuomari, joka kirjaa ylös ihmisten syntejä, tuomitsee seksuaalivähemmistöjä, vaatii eläinuhreja tai paastoa, vaan minulle jumala pienellä jiillä on suurin mahdollinen Rakkaus, isoimmalla ärrällä, jonka kuvitella saattaa. Kun sielu löytää yhteyden valon voimaan niin väliin ei tarvita instituutioita eikä myöskään todisteita.


WP_20150102_10_26_50_Pro.jpg



"Your daily life is your temple and your religion"

- Kahlil Gibran -



  • Näinkin se on.