Tänään lähdettiin heti aamusta kotimetsistä Nuuksion metsiin. Edessä oli Jarko Taivasmaan luotsaama Forest Wellness -retki Nuuksiossa. Unohdin ajo-ohjeet kotiin ja jouduin palaamaan kotiin hakemaan niitä, mikä aiheutti pienen viiveen aamun aikatauluun. Sisäinen stressierja nosti heti päätään, "Me myöhästytään, me myöhästytään, paniikkii, paniikki!!!!". Hengitin sisään ja kysyin itseltäni, että olenko menossa metsään rentoutumaan vai aiheuttamaan lisää stressiä. Myöhästymme tai emme, verenpaineen nostattaminen asian vuoksi ei vie meitä perille yhtään aikaisemmin. Lopulta saavuimme tapaamispaikkaan Nuuksion Kattilaan vain 7 minuuttia myöhässä. Kyllä kannatti oikein hermostua. 

Kesälomalla tein myös vastaavan epämiellyttävän huomion itsestäni. Olin Kajaanissa lomailemassa, ja huomasin että ajorytmi liikenteessä oli huomattavasti verkkaisempi. Pari kertaa meinasin hermostua, kunnes tajusin, että siellä ei ollut mikään muuttunut. Minusta itsestäni sen sijaan oli tullut kireä ja inhottava helsinkiläiskaahari. Sellainen, joiden nuorena nähtiin kaahaavan Katinkultaan. Kehun aina, kuinka paljon rennompi tunnelma ja rytmi pohjoisessa on, mutta siitä huolimatta itse yritän ryssiä sen. Mutta ei haittaa, jokainen tällainen pieni oivallus vie minua lähemmäs zeniä. 

Tarve rauhoittumiseen metsässä oli siis selkeä. Sää oli mitä parhain metsäretkeen, pilviä juuri sopivasti ja lämpötilakin oli mukavasti laskenut muutaman asteen viime viikkojen helteistä. Aloitimme päivän tutustumalla forest wellnessin eli metsässä olemisen hyötyihin ja asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Itse vietän muutenkin aikaa metsässä, joten metsässä ja luonnossa liikkumisen vaikutus muun muassa hyvinvointiin on tullut oman kokemuksen kautta tutuksi, mutta aina on kiva kuulla lisää. Yksi huomio itselläni tässä vaiheessa oli, että nyt kun olen vuoden ajan asunut metsän ja luonnon läheisyydessä, en enää juurikaan halua mennä kaupunkiin tai paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä, monenlaisia energioita ja aistiärsykkeitä. En enää myöskään tarvitse niin paljon materialistisia asioita, ostan tavaroita ja käyn kaupoissa vain pakon edessä. Kirjat on heikkouteni, mutta ne voi onneksi helposti tilata netistä. Jarkoa kuunnellessa oivalsin, että kenties suureltakin osin tämä liittyy omalta osaltani luontoyhteyden saavuttamiseen. Kun ihminen saa olla ja elää luontaisessa elinympäristössään, samoin kuin kaikki muutkin lajit, ihminen ehkä kaipaa vähemmän ollakseen tyytyväinen. Se "tyhjiö", jota yritetään täyttää erilaisilla asioilla, onkin yhtäkkiä täynnä ja siitä osaa jopa olla tyytyväinen ja kiitollinen. Huomisesta ei vielä tiedä, mutta kaikki on hyvin juuri nyt. Ainakin omalla kohdallani koen asian olevan näin. 

Päivä jaksottui erilaisiin hengitys-, läsnäolo-, aisti- ja tietoisuusharjoituksiin, teimme meditaatioita, metsäjoogaa ja chi kungia. Harjoitusten välillä kävelimme metsässä osittain hiljaisuudessa ja välillä rupatellen, ja käytimme aistejamme. Kuulin sekä näin tikan. Välillä keskityimme pelkkään kuulo-, haju- tai näköaistiin. Ja mikä parasta, söimme eväitä metsässä!

Retki päättyi rentoutukseen kalliolla. Tuossa vaiheessa olin jo niin rentoutuneessa tilassa, että olisin vain halunnut rentoutuksen päätteeksi kääntää kylkeä ja nukahtaa kalliolle mäntyjen alle metsän ääniä kuunnellen. Kotiin päästyäni olin onnellisen ramaisevassa ja rentoutuneessa flowssa. Vielä sauna päälle niin kyllä voi sanoa, että elämä on ihmisen parasta aikaa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille, missä ikinä flowsta nautittekaan!

"Kaikki on all right ainakin minulla. En tiedä, onko muilla."

- Matti Nykänen