Melkoista radiohiljaisuutta on tullut pidettyä täällä kirjoittelupuolella. Aivan toimetonna en kuitenkaan ole ollut. Aloitin loppuvuodesta uudessa työpaikassa ja siellä onkin ollut melkoista haipakkaa, positiivisessa mielessä onneksi. Suurin aikasyöppö työn ja urheilun lisäksi on kuitenkin ollut viime syksynä aloittamani uusi harrastus, matonkudonta nimittäin. Fyysisten vaivojen vuoksi en pysty enää neulomaan ja ompelukaan ei suuremmin innosta. Vuosia olen haaveillut matonkudonnasta, mutta logistisista ja muista syistä johtuen se vain ei ole aikaisemmin onnistunut. Syksyllä aloin kutomaan Sipoon kansalaisopistossa, minkä lisäksi olen kutonut käsityökeskuksessa. Nyt olen ihan hurahtanut kudontaan. Siinä todella näkee työnsä jäljen samalla kun kierrättää, kehittää uusia taitoja ja tekee jotain hyödyllistä, inhoan nimittäin turhakkeita. Tuskin maltan perjantai-iltana enää odottaa, että pääsen lauantaina kutomaan.

Erityisen mieluisaa minulle on eri väriyhdistelmien suunnittelu. Toistaiseksi kun olen saanut värittää vain exceliä töissä. Olenkin kehittynyt siinä aika hyväksi. ;) Luovaa puolta voi siis ylläpitää myös excelin kanssa.

Monimutkainen laji on tuo kudonta. Ennen kuin pääsee kutomaan pitää luoda loimet ja laittaa ne puihin. Kudontasanasto on myös aivan oma juttunsa. Aikoinaan aloin opettelemaan astangan asanoita sanskriitistä siirtokirjoitettuna, mutta ei niistä ole monta vuosien aikana mieleen jäänyt. Toivottavasti kudontasanasto jäisi mieleen vähän paremmin. Yksi noin kolmesta jo osaamastani termistä on niisiminen, alussa luulin vuoron perään kyseessä olevan liisiminen tai tiisiminen, kunnes kuukkeli paljasti, että kyseessä on niisiminen. Niisintä tarkoittaa loimien pujottamista lävitse niisistä, jotka kudottaessa poljinten ohjauksesta muodostavat viriön.

Matonkudonnassa on ihan oma ala-kulttuurinsa. Kutojien keski-ikä on, kuten olettaa saattaa, ei ihan matala. Itse viihdyn vanhempienkin ihmisten seurassa, minusta on hienoa viettää aikaa eri-ikäisten ihmisten kanssa. Sitä paitsi nämä 10-30 vuotta kudontaa harrastaneet rouvat ovat melkoisia apuopettajia. Erityisesti yksin eläville senioreille kudonta ja käsityökeskukset ovat hyvä tapa pitää yllä sosiaalista elämää, vaikka matonkudonta ei enää olisi se tärkein asia, niin on kiva juoda kahvia ja seurustella kanssakutojien kanssa. 

Toivottavasti suomalaiset käsityöperinteet ja niiden opetus eivät ole katoamassa. Käsityökeskuksia lakkautetaan ja kansalaisopiston ryhmänikin tulevaisuus on nyt hieman vaakalaudalla. Vuokrasopimus nykyisessä mörskässä on päättymässä ja uusista tiloista ei ole tietoa. Varulta ostaa täräytin kuvassa olevat kangaspuut käsityökeskuksesta pois uusien tilalta, joten omalta osaltani tulen tulevaisuudessakin ylläpitämään suomalaista käsityöperinnettä, jos ei muuten niin Kankaankutojan opas apunani. Kunhan tuleva kudontahuone on remontoitu ja saan tuoda puut sinne niin pääsen kunnolla kutomaan.

Aamullakin piti heti herättyä sännätä kutomaan Södikseen. Taitaa olla jo kevättä rinnassa värien perusteella. Metrin verran tuli tehtyä tänään ja huomenna taas heti aamusta tekemään toinen mokoma.